Chili

Nyt töissä, on hiljaista. Eilinen ilta sujui hyvin, yö vielä paremmin. Näin kauniita unia. Joskus jätän CD:n yöksi päälle repeatilla. Viimeyönä tein niin, soitin Jeff Buckleyn Gracea. Vaikka joskus näenkin lucideja, nyt sellaista ei tullut. Oli vain uni, jossa olin elokuun yössä Jeff Buckleyn keikalla Riikan kanssa Suomessa, oltiin niin vanhoja kuin nyt, mutta vuosi oli silti 1996, koska "eihän tää voi olla 1997 eikä 2007, kun se Jeff kuoli 1997 kesällä, tän on pakko olla 1996!". Jeff oli matkalla raskaana olevan tyttöystävänsä sekä bändin kanssa. Kaikki hitit esitettiin (varmasti samassa järjestyksessä kuin Grace-levyllä). Jeffin tyttöystävä oli mukava, keikkapaikka oli pieni, ja yleisöä oli minimaallisesti. Puhuimme paljon musiikista, söimme ja joimme punaviiniä. Jossain tiedättekö, humisi meri. Sellainen valtameri - Don sanoi pari päivää sitten, että Tallinkin laivoista tulee melkein sellaiset aallot kuin merestä, mutta meressä ne menevät harvemmin, ne aallot.

Yö oli melskeinen. Kadulta kuuluivat ennustetusti huudot, rikkoutuneet pullot, saattoipa olla kolarikin. En herää niihin, havahdun. Heräsin herätyskelloon, halusin katsoa Henkien kätkemän. Katsoinkin melkein koko leffan, paitsi lopuksi piti rynniä keittiöön tekemään tomaatti-herkkusieni-chili-kastiketta ja pastaa. Ehdin töihin juuri sopivasti.