97

Ollaan menossa jo noin korkeassa bloggauksessa. Jätän sitten numeroon sata tiivistelmän vuodesta. Näköjään yhteen vuoteen mahtuu noin sata bloggausta.

Eilen olin M:n kanssa vahtimassa siskonsa lapsia. Tai vahtimassa on väärä ilmaus, jos ensimmäinen on osaava viisivuotias ja toinen itsenäinen seitsenvuotias. Käveltiin meren rantaa, käytiin puistossa Herttoniemessä, keinuttiin - minäkin keinuin, nähtiin koiria ja ihmisiä. Lapset ovat kyllä hämmästyttävän sosiaalisia: jos jotain toista lasta ei tunneta, niin tutustutaan. Ja naapurin poika sattui huudeille, joten leikkiä ei oisi voinut millään jättää kesken. Vaikka vähän jo masu murisikin. Paluumatkalla tein kolme vatsalihasta, vanhempi lapsi pari ja nuorin demonstroi kuinka tehdään selkälihasliikkeitä. M tyytyi myhäilemään tyytyväisenä.

Söimme ulkona salaattia ja tonnikalatomaattipastaa. Jälkiruuaksi meillä oli seitsenvuotispäiväsynttärikakkua ja kahvia sekä mansikkaista mehua. Jäi vielä aikaa askarrella rannekorut, hiuskorut sekä kaulaketju. Kaikki saivat nätit koristeet. Lasten isä tuli ajoissa kotiin moottoripyörällään, joten me jätimme kolmikon nauttimaan lämpimästä iltapäivästä ja illasta. Metrolla Kaisaniemeen.

Kaisaniemestä suoraan kaupan kautta (jäätelöä!) Espan puistoon kuuntelemaan Pekka Kuusistoa Etno-Espan aloituksessa, myöhästyttiin, joten kuultiin vain Sanna Kurki-Suonion Trioa. Keskusteltiin maailmasta ja elämästä. Ja että minua väsytti. Kävelin kotiin, kykenin hetken olemaan koneella, sitten täytyi maata taas. Katsoin Laivaelokuvan ja nukahtelin jo sen aikana. Tänään heräsin puoli kaksitoista. Hyvä aika alkaa siivoamaan. Pitäisi vielä se Nthabi nähdä livenä, kun en vielä ole nähnyt kipujen ja verenvuodon vuoksi. Onneksi eilinen meni kevyesti.