olin ulkomailla suomessa, nukuin huonosti ja heräsin satoja kertoja. soitin jeff buckleyn levyn taas kerran ympäri. ja minusta tuntuu, ettei minulla ole enää paljoakaan annettavaa. väsymys ja lääkkeet pistävät pään sekaisin - ja lisäksi en jaksa ihmisiä. en pysty keskittymään.
kaikkea voi tapahtua ihmisille, nyt meni kaksi vuotta nopeasti, olen taas henkisesti enemmän pystyynkuollut, joku kuolee niin pala kuolee. pakda-viinipullo ja rikkinäinen tietokone muistuttaa kylmästä syyskuisesta illasta, kun voi kuunnella por una cabezaa repeatilla ja jostain syystä ketään ei ole kotona. läikytin punaviiniä näppäimille, muille sanoin että se on teetä. sama asia, sokeria molemmissa.
odotan viestiä, jota en koskaan tule saamaan. minä en voi huonosti, minua ei masenna. mutta kukaan ei voi viedä niitä hetkiä pois, kun mietin maailmaa. etsin todotango-sivut netistä taas ja soitan argentiinalaista. haluan muuttaa etelään. haluan huumautua rytmistä.
huomenna menisin tapaamaan lapsia. kaikki sellaiset ovat mukavia. niillä on enemmän järkeä päässä kuin meillä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment