Kesäksi kuntoon: söpöstä kuumaksi

Vaimo Kaisa kävi kylässä eilen ja pakollisten Espoo Cine-, sairauskertomus- ja ihmissuhdekeskustelujen päädyttiin katselemaan valokuvia intternetistä. Kaisa on muuten IMDB:ssä jo tässä iässä kertaalleen, mutta mää en missään. Tää oli tälläinen voipersekuensaamitääaikaseks-juttu taas. Mutta niihin valokuviin. Satuttiin vilkaisemaan Anttia, kenen tädiksi pääsin tuossa hetko sitten. Siitä luontevasti siirryttiin galtsussa eteenpäin, kunnes jouduttiin vilkasemaan mun kuvia. Kaisa katseli hetken ja tuli lopputulokseen "söpöstä kuumaksi". Kyllä mä tiesin, että sillä on outo maku, mutta että kuumaksi. Kaikkea sitä kuuleekin. Kaisa läksi roiskeläppäpitsan ja jäätelökulhon jälkeen jatkamaan matkaa. Itse jäin makamaan puolikuolleena lattialle.

Illalla R laittoi tekstiviestin, että olisin Nthabin listalla Tavastialle. Särky ja poru oli kova vielä puoli yksitoista illalla, joten jouduin laittamaan viestin, ettei kykene. Otin hiukkasen Brufenia ja päälle vielä yhden Sirdaludin ja puolessa tunnissa valahdin veteläksi, että uni tuli. Yöllä insidentti, kun kämppikset tulivat kaikki kännissä kotiin. Heräsin meluun, mutten saanut itseäni sirdaludien vuoksi sängystä ylös. Kuuntelin siinä sitten Vesku Loiria esittämässä Nocturnea ja Lapin kesää. Ja joo, Nocturne on hyvä biisi, mutta Vesku Loiri. OUNOU.

Aamulla (no tosi aikasin puoli 11) "kostin" luukuttamalla Jeff Buckleyta. Mulla on pakli-kausi menossa ja se meinaa sitä, että on jo viikon enemmän tai vähemmän soineet ne pari yksinäistä levyä. Mutta se musa antaa mulle turvallisuuden tunteen. Vaikka se laulaakin : "Wise men say/It looks like rain today/It crackled on the speakers/And trickled down the sleepy subway trains/For heavy eyes could hardly hold us/Aching legs that often told us/It’s all worth it/...We all fall in love sometimes".