i've always wanted to eat glass with you again...

...but i never knew how to talk without walls dropping...

musta jotenkin tuntuu, että ärsytän ihmisiä tai silleen niinkuin mikä olisi hyvä sana... että ihmisiä ahdistaa mun henkinen läsnäolo. oonko mä jotenkin pelottava ihminen?

täällä soi interpol vähän niinkuin leif erikson vaihteeksi, mua väsyttää ja mä voisin kaatua sänkyyn, mutta kun pitäis laittaa uudet lakanat. helpommalla pääsis kun nukkuis teltassa makuupussissa.

korviin painaa noi korvikset. poskeen painaa joku painajainen. mut miten sais ihmiset tajuamaan asioita. tai ehkä ne tajuaa, muttei itse. keskimääräisen ok päivä, jotain puuttuu. en tehnyt mitään järkevää, jos ei lasketa raitiovaunuajelua jolla yritin selvittää päätäni. ajoin töölöstä ensin kauppatorille, sieltä eiran kautta punavuoreen. jäin pois iso-roballa ja kävin stupidossa. kävelin kotiin fredaa pitkin. aika pitkä aika tuolle matkalle, eikä aivot selvinneet vieläkään. kotona siivoilin, imuroin jopa, vaikka siitä nyt ei seuraa mitään hyvää, kun se huutaa.

olen ihan varma, ettei uni tule tänä yönä helpolla. no onneks tässä on näitä miehiä: paul "pipo" banks, matthew bellamy, ryan adams, jón Þór "jónsi" birgisson, nick cave, cedric bixler zavala, maynard james keenan, renārs kaupers.

ja seuraavat kappaleet vaikka: leif erikson (pioneer to the falls), knights of cydonia (thoughts of a dying atheist), rescue blues (when the stars go blue), untitled 5 (myrkur), song of joy (15 ft of pure white snow), miranda that ghost just isn't holy anymore (roulette dares), judith (thinking of you), rudens (krisjanis suns).

i am a quite giving hints to people. like one girl said couple days ago (as an analyze about me, elise): i am just a small shy girl who wants people to read my thouhts without telling anyone.