On sikki-olo. Päähä sattuu ja kaikkee. Tomi oli kylässä, nähtii Sussi. Pitäis ehkä ottaa riski useammin ja nähdä ihmisiä, joita ei normaalisti näe.
Niin, siis ei oo krapula, jos sitä miettis. Mutmut... Ainiin, Katin suosituksesta liityin blogilistalle. Voitte lisätä suosikeihin kaikki kaksi ihmistä!
No Asa soipi. Monimuotosii.
Lähen nyt ülikoolille, kun siellä ois niitä pieniä taas. (Ja pari niistä on selkeesti perillä hyvästä musiikista, jippii!)
Friday, August 31, 2007
till Savolax
I'm going to Savo-area on today, firstly I take a train to Pieksämäki (one of the most sad place in Finland) and there I will take part to Sähköjänis kolome-festival (Electric bunny) there is couple of familiar bands (Athletic Arms and Underwater Sleeping Society) playing, both are one of my facvourites. Later on tonight, I hope, my lilla bror Sampsa will offer me a ride from Pieksämäki to my hometown Varkaus.
We're going to have some kind of ending the summer / enter the autumn / celebrating ELISE's birthday-party. (Also a birthday of my mom (52yr), uncle (42yr), elina-sister (26yr), granma (85yr) total: 230 yr). Good reason to throw a family party. Well, don't get me wrong: if IF our family is having party, its normallyabout good food, lots of loud talking, a bit of teasing, a bit of punch, own wine bottles for everyone. And who are coming there: proud granny, her all 2 girls, 2 boys (my mom, uncles, aunt), me and my siblings (7 in total), my dear cousins Ella and Emma. Boyfriends of my sisters (total 3 this time) , sister's baby Antti (3months). I don't know whether my dad's side is coming, anyway I hope my dad will be there.
On Sunday, I hope to get to swim to dad's place, and in the night I will take a bus back to Helsinki.
We do have lots of internet connections in SAVO (wireless in granma garden for example). So I might even blog there as well!
We're going to have some kind of ending the summer / enter the autumn / celebrating ELISE's birthday-party. (Also a birthday of my mom (52yr), uncle (42yr), elina-sister (26yr), granma (85yr) total: 230 yr). Good reason to throw a family party. Well, don't get me wrong: if IF our family is having party, its normallyabout good food, lots of loud talking, a bit of teasing, a bit of punch, own wine bottles for everyone. And who are coming there: proud granny, her all 2 girls, 2 boys (my mom, uncles, aunt), me and my siblings (7 in total), my dear cousins Ella and Emma. Boyfriends of my sisters (total 3 this time) , sister's baby Antti (3months). I don't know whether my dad's side is coming, anyway I hope my dad will be there.
On Sunday, I hope to get to swim to dad's place, and in the night I will take a bus back to Helsinki.
We do have lots of internet connections in SAVO (wireless in granma garden for example). So I might even blog there as well!
Thursday, August 30, 2007
stupid stupid girl
onhan se, unohti maksaa puhelinlaskun. vei pienet opiskelijat baariin. on ajatellut pahoja. on juorunnut.
antais synninpäästön.
antais synninpäästön.
Wednesday, August 29, 2007
ootte kyllä maailman parhaita äänestäjiä
viittaan pari bloggausta sitten kirjoittamaani graduahistukseen... lisää mielipiteitä kaivataan. niin ja nimelläkin saa äänestää, niin tiedän ketä kiitän sitten kutsulla raitiovaunuajelulle kunhan valmistun.
mutta mietin tässä että käyttäätyköhän muut ihmiset joskus samoin kuin itse. minä saatan tuijottaa asioita: kuvia, ikkunaa, seinää, kattoa, ihmisiä (jos eivät huomaa), sähköpostin inboxia, messengerin ruutua, skyperuutua ihan kuin odottaisin jotain tapahtuvaksi, vaikka tiedän ettei niin käy.
ja miten paljon mustakin voi lukea läpi kun kirjoitan. toisaalta, ettepä koskaan tule tietämään kaikkea. joo, mulla on ruskea silmät, mutta mitäpä ajattelen niiden takana.
katselin, että olen blogannut yli 40 kertaa kuukauden aikana. ehkä vähän liikaa, jos ottaa huomioon, että huhtikuussa bloggasin kerran. saisitte pistää jauhot suuhun.
mutta mietin tässä että käyttäätyköhän muut ihmiset joskus samoin kuin itse. minä saatan tuijottaa asioita: kuvia, ikkunaa, seinää, kattoa, ihmisiä (jos eivät huomaa), sähköpostin inboxia, messengerin ruutua, skyperuutua ihan kuin odottaisin jotain tapahtuvaksi, vaikka tiedän ettei niin käy.
ja miten paljon mustakin voi lukea läpi kun kirjoitan. toisaalta, ettepä koskaan tule tietämään kaikkea. joo, mulla on ruskea silmät, mutta mitäpä ajattelen niiden takana.
katselin, että olen blogannut yli 40 kertaa kuukauden aikana. ehkä vähän liikaa, jos ottaa huomioon, että huhtikuussa bloggasin kerran. saisitte pistää jauhot suuhun.
noku.
illat on mahdottoman hyviä aikoja miettiä asioita, jotka ovat olleet pinnalla päivällä.
kaisa kävi. kertoi sisäpiirintietoa ja missasi balettitunnin syömällä suklaata. joskus on mukava olla olemassa, varsinkin on mukava olla olemassa ystäville. olla siellä kun kaivataan, ja huomata, että oli siellä missä kaivattiin, oikeaan aikaankin.
soitin myös pikkuveljelle, oli treeneissä joroisissa. sovittiin että ehkä mennään sähköjänikseen, jipii baariin ensikertaa sen jälkeen kuin kiksa on 18!
ja tänään on ollut tomatina joka tuo mieleen tomatina-maskotin sekä tomatina-partyn (siis puolue, ei bileet) YOUTH2002:ssa Esbjergissä. tanska on valloittava maa kaikkine sillinhajuineenkin. ja ne Esbjergin neljä valkoista miestä! mitkä muodot ;)
ohhoh. sain hc-mailia maailman oudoimmalta ihmiseltä, no mitä turkulaisille mahtaa.
äh, täysikuu (pilnmeness) valvottaa. elämä.
kaisa kävi. kertoi sisäpiirintietoa ja missasi balettitunnin syömällä suklaata. joskus on mukava olla olemassa, varsinkin on mukava olla olemassa ystäville. olla siellä kun kaivataan, ja huomata, että oli siellä missä kaivattiin, oikeaan aikaankin.
soitin myös pikkuveljelle, oli treeneissä joroisissa. sovittiin että ehkä mennään sähköjänikseen, jipii baariin ensikertaa sen jälkeen kuin kiksa on 18!
ja tänään on ollut tomatina joka tuo mieleen tomatina-maskotin sekä tomatina-partyn (siis puolue, ei bileet) YOUTH2002:ssa Esbjergissä. tanska on valloittava maa kaikkine sillinhajuineenkin. ja ne Esbjergin neljä valkoista miestä! mitkä muodot ;)
ohhoh. sain hc-mailia maailman oudoimmalta ihmiseltä, no mitä turkulaisille mahtaa.
äh, täysikuu (pilnmeness) valvottaa. elämä.
Sinulle on postia!
No hei vaan! Sain postia, jota olen tässä pari päivää odotellut. Heti alko pörräämään masussa pörhöset, ja joo, suoraan opiskelijakirjastoon selaamaan kirjoja:
"Graduseminaari alkaa 12.9. klo 14.15.
Tule mukaan. Ehtona kuitenkin on, että sinulla on graduaihe jossa pitäydyt. Gradun ei tarvitse olla maailmaa syleilevä."
Ihan hyvä muuten, mutku mulla on 4-5 aihetta. Voisitte miettiä puolestani, että kirjoitanko
a) musiikkipolitiikasta ja -bisneksestä, lähinnä ääniteollisuuden ja soittolistojen suhteesta (soittolistattomuus/Radio Helsinki?).
b) vaihtoehtomuusikon identiteetistä Latviassa (jatkoa prosemmaan)
c) vammaisten lasten musiikkikokemuksesta
d) street team-markkinoinnista musiikissa
e) latvialaisen pitkän laulun (garaa dziesma) yhteyksistä runolauluun.
Kun kaikki kiinnostaa ja äääh. Äänestys alkaa nyt.
"Graduseminaari alkaa 12.9. klo 14.15.
Tule mukaan. Ehtona kuitenkin on, että sinulla on graduaihe jossa pitäydyt. Gradun ei tarvitse olla maailmaa syleilevä."
Ihan hyvä muuten, mutku mulla on 4-5 aihetta. Voisitte miettiä puolestani, että kirjoitanko
a) musiikkipolitiikasta ja -bisneksestä, lähinnä ääniteollisuuden ja soittolistojen suhteesta (soittolistattomuus/Radio Helsinki?).
b) vaihtoehtomuusikon identiteetistä Latviassa (jatkoa prosemmaan)
c) vammaisten lasten musiikkikokemuksesta
d) street team-markkinoinnista musiikissa
e) latvialaisen pitkän laulun (garaa dziesma) yhteyksistä runolauluun.
Kun kaikki kiinnostaa ja äääh. Äänestys alkaa nyt.
Tuesday, August 28, 2007
i've always wanted to eat glass with you again...
...but i never knew how to talk without walls dropping...
musta jotenkin tuntuu, että ärsytän ihmisiä tai silleen niinkuin mikä olisi hyvä sana... että ihmisiä ahdistaa mun henkinen läsnäolo. oonko mä jotenkin pelottava ihminen?
täällä soi interpol vähän niinkuin leif erikson vaihteeksi, mua väsyttää ja mä voisin kaatua sänkyyn, mutta kun pitäis laittaa uudet lakanat. helpommalla pääsis kun nukkuis teltassa makuupussissa.
korviin painaa noi korvikset. poskeen painaa joku painajainen. mut miten sais ihmiset tajuamaan asioita. tai ehkä ne tajuaa, muttei itse. keskimääräisen ok päivä, jotain puuttuu. en tehnyt mitään järkevää, jos ei lasketa raitiovaunuajelua jolla yritin selvittää päätäni. ajoin töölöstä ensin kauppatorille, sieltä eiran kautta punavuoreen. jäin pois iso-roballa ja kävin stupidossa. kävelin kotiin fredaa pitkin. aika pitkä aika tuolle matkalle, eikä aivot selvinneet vieläkään. kotona siivoilin, imuroin jopa, vaikka siitä nyt ei seuraa mitään hyvää, kun se huutaa.
olen ihan varma, ettei uni tule tänä yönä helpolla. no onneks tässä on näitä miehiä: paul "pipo" banks, matthew bellamy, ryan adams, jón Þór "jónsi" birgisson, nick cave, cedric bixler zavala, maynard james keenan, renārs kaupers.
ja seuraavat kappaleet vaikka: leif erikson (pioneer to the falls), knights of cydonia (thoughts of a dying atheist), rescue blues (when the stars go blue), untitled 5 (myrkur), song of joy (15 ft of pure white snow), miranda that ghost just isn't holy anymore (roulette dares), judith (thinking of you), rudens (krisjanis suns).
i am a quite giving hints to people. like one girl said couple days ago (as an analyze about me, elise): i am just a small shy girl who wants people to read my thouhts without telling anyone.
musta jotenkin tuntuu, että ärsytän ihmisiä tai silleen niinkuin mikä olisi hyvä sana... että ihmisiä ahdistaa mun henkinen läsnäolo. oonko mä jotenkin pelottava ihminen?
täällä soi interpol vähän niinkuin leif erikson vaihteeksi, mua väsyttää ja mä voisin kaatua sänkyyn, mutta kun pitäis laittaa uudet lakanat. helpommalla pääsis kun nukkuis teltassa makuupussissa.
korviin painaa noi korvikset. poskeen painaa joku painajainen. mut miten sais ihmiset tajuamaan asioita. tai ehkä ne tajuaa, muttei itse. keskimääräisen ok päivä, jotain puuttuu. en tehnyt mitään järkevää, jos ei lasketa raitiovaunuajelua jolla yritin selvittää päätäni. ajoin töölöstä ensin kauppatorille, sieltä eiran kautta punavuoreen. jäin pois iso-roballa ja kävin stupidossa. kävelin kotiin fredaa pitkin. aika pitkä aika tuolle matkalle, eikä aivot selvinneet vieläkään. kotona siivoilin, imuroin jopa, vaikka siitä nyt ei seuraa mitään hyvää, kun se huutaa.
olen ihan varma, ettei uni tule tänä yönä helpolla. no onneks tässä on näitä miehiä: paul "pipo" banks, matthew bellamy, ryan adams, jón Þór "jónsi" birgisson, nick cave, cedric bixler zavala, maynard james keenan, renārs kaupers.
ja seuraavat kappaleet vaikka: leif erikson (pioneer to the falls), knights of cydonia (thoughts of a dying atheist), rescue blues (when the stars go blue), untitled 5 (myrkur), song of joy (15 ft of pure white snow), miranda that ghost just isn't holy anymore (roulette dares), judith (thinking of you), rudens (krisjanis suns).
i am a quite giving hints to people. like one girl said couple days ago (as an analyze about me, elise): i am just a small shy girl who wants people to read my thouhts without telling anyone.
sometimes i feel like i'm floating.
brains did a short trip to latvia yesterday, darker nights, warmer evenings, more beautiful people.
i've been learning about life. about people, it's interesting.
i spend gift card at stupido record store for 2 albums. they're both great.
i miss conversations, seems like people are in too hurry.
brains did a short trip to latvia yesterday, darker nights, warmer evenings, more beautiful people.
i've been learning about life. about people, it's interesting.
i spend gift card at stupido record store for 2 albums. they're both great.
i miss conversations, seems like people are in too hurry.
Monday, August 27, 2007
tähtisumua aivoissa
Onkohan maailma hiukan sekaisin? Ihmiset sekoaa, loukkaantuvat, joutuvat sairaalaan, eivät ymmärrä omaa parastaan, eivät löydä itseään, häpeävät olemattomia ja kirjoittavat ahdistukseensa.
Mietin tässä maailmaa ihan ohimennen, ihmiset on valloittavia asioita, mutta joskus myös helvetin ärsyttäviä. Mulla on ollut paperit sekaisin tässä jo hetken ja ajatukset risteilyllä maailman merillä, ei työnteosta tule mitään ja ahistaa silleen väsymyksen vuoksi. Oon vaan niin kätevä näissä asioissa, etten osaa sanoa. Soi Asan Koala koalitiossa. Ohan se vaan näin.
Tulkaa laulaa unilaulu mulle.
Mietin tässä maailmaa ihan ohimennen, ihmiset on valloittavia asioita, mutta joskus myös helvetin ärsyttäviä. Mulla on ollut paperit sekaisin tässä jo hetken ja ajatukset risteilyllä maailman merillä, ei työnteosta tule mitään ja ahistaa silleen väsymyksen vuoksi. Oon vaan niin kätevä näissä asioissa, etten osaa sanoa. Soi Asan Koala koalitiossa. Ohan se vaan näin.
Tulkaa laulaa unilaulu mulle.
voi v
no, mun piti nukkua hyvin viimeyö ja mitä siitä tuli. kännisen kaitsemista, katsoin kun ihminen ei pysy omilla jaloillaan. olin (olen) niin vihainen, mutta samalla myös säälitti katsoa kun aikuinen ihminen konttaa. mitä isot miehet edellä, sitä pikkutytöt perässä.
ampukaa mut, jos joskus päädyn tuohon tilaan.
ja nyt VIRKEÄNÄ tuutoroimaan uusia slavbaltteja. Mitä siitäkin tulee?
ampukaa mut, jos joskus päädyn tuohon tilaan.
ja nyt VIRKEÄNÄ tuutoroimaan uusia slavbaltteja. Mitä siitäkin tulee?
Sunday, August 26, 2007
mä haluun rauhoittua.
Kävin sitten Tallinnassa. Käveltiin ympärämpär kera tyttöjen, syötiin afrikkalaisessa ja juotiin kahvia Amelie-kahvilassa, noustiin Toompealle ja muisteltiin menneitä paikkoja ja aikoja. Suunnistin ilman karttaa. Kaikki väsyivät. Olen ihan vähän kuollut, mutta mun päässä on koko päivän soinut Tehosekoittimen Vielä nuoria biisi. No sehän on tietysti mulla LP:llä ja just nyt ei oo mahdollisuutta kuunnella sitä.
K on vielä kylässä, mulla alkaa huomenna uusien opiskelijoiden tuutorointi ja mitäs mä vielä valvon.
Eipä tässä. Hyvin menee.
K on vielä kylässä, mulla alkaa huomenna uusien opiskelijoiden tuutorointi ja mitäs mä vielä valvon.
Eipä tässä. Hyvin menee.
Saldo.
Espoolaiset on viehättävän jänniä tyyppejä. Niin ne sanoo, en tiedä oonko samaa mieltä. Ehkä. :)
Synttärit oli menestys, sankari vuodatti kyyneleitä ja baarissa oli tylsää. Normaali viikonloppu. Jotain sisältöä nyt kaipais.
Synttärit oli menestys, sankari vuodatti kyyneleitä ja baarissa oli tylsää. Normaali viikonloppu. Jotain sisältöä nyt kaipais.
Saturday, August 25, 2007
Rainista
.
.
.
Jo
Ko viena vienīga,
Sirds, paliec skumīga?
- Lai, - būšu no visiem atkal
Viena, kas mīlēja.
viena = yksi
vieniiga = ainut
sirds = sydän
paliec = pysyä
skumiiga = yksin, allapäin
buushu = tulee olemaan
visi = kaikki
atkal = uudelleen
kas = joka
miileeja=rakastaa.
muhun koskee. unohdin aamulla herätessä lääkkeet, ja siitä on jo melkein 4h.
.
.
Jo
Ko viena vienīga,
Sirds, paliec skumīga?
- Lai, - būšu no visiem atkal
Viena, kas mīlēja.
viena = yksi
vieniiga = ainut
sirds = sydän
paliec = pysyä
skumiiga = yksin, allapäin
buushu = tulee olemaan
visi = kaikki
atkal = uudelleen
kas = joka
miileeja=rakastaa.
muhun koskee. unohdin aamulla herätessä lääkkeet, ja siitä on jo melkein 4h.
Jos Helsinki on hetkisen kaunis...
...NOT!
Olipahan paska fiilis kävellä noiden teidän paskojenne läpi. Mikä helvetti siinä on, että vaikka roskis on vieressä niin ei voi laittaa siihen sitä mäkkäripussia. Ehe, nyt ei sit kantsi alkaa vittuilemaan, että missä mun karhukorkit on, koska mä voin näyttää - ne on mulla laukussa aina! Ja eilisen yön jäljiltä myös 0,35 litrainen jotain codorníuta, siis kuoharia.
Muutoin mä tässä työskentelen kovaan tahtiin, jo 4 puhelua vastattu! Muutoin hyvä fiilis, en kyl nukkunu yhtään hyvin kun huolehdin K:sta, kun se ei sitten sovitusti ilmestynyt 23.45 eduskuntatalon eteen. En tiedä missä oli, ei vastannut puhelimeen -- joskus yöllä vartin yli kaksi sain sitten puheluita siltä, joihin en luonnollisesti vastannut, koska nukuin jo toista tuntia silloin. Jokseenkin pistepistepiste -päätöksinen tekstari sitten kolmen aikaan, että hän on PÄÄSSYT jonnekin muualle yöksi. Sori vaan, kaikki asianosaiset kyllä tiesivät, että mun pitää herätä kuudelta ja että menen Strange Fruitsin jälkeen heti nukkumaan.
Nyt kyllä väsyttää. Aattelin vetästä päikkärit 13.30-16.00. Älä soita silloin.
Olipahan paska fiilis kävellä noiden teidän paskojenne läpi. Mikä helvetti siinä on, että vaikka roskis on vieressä niin ei voi laittaa siihen sitä mäkkäripussia. Ehe, nyt ei sit kantsi alkaa vittuilemaan, että missä mun karhukorkit on, koska mä voin näyttää - ne on mulla laukussa aina! Ja eilisen yön jäljiltä myös 0,35 litrainen jotain codorníuta, siis kuoharia.
Muutoin mä tässä työskentelen kovaan tahtiin, jo 4 puhelua vastattu! Muutoin hyvä fiilis, en kyl nukkunu yhtään hyvin kun huolehdin K:sta, kun se ei sitten sovitusti ilmestynyt 23.45 eduskuntatalon eteen. En tiedä missä oli, ei vastannut puhelimeen -- joskus yöllä vartin yli kaksi sain sitten puheluita siltä, joihin en luonnollisesti vastannut, koska nukuin jo toista tuntia silloin. Jokseenkin pistepistepiste -päätöksinen tekstari sitten kolmen aikaan, että hän on PÄÄSSYT jonnekin muualle yöksi. Sori vaan, kaikki asianosaiset kyllä tiesivät, että mun pitää herätä kuudelta ja että menen Strange Fruitsin jälkeen heti nukkumaan.
Nyt kyllä väsyttää. Aattelin vetästä päikkärit 13.30-16.00. Älä soita silloin.
Friday, August 24, 2007
Perjantai.
Isi soitti ja onnitteli. Siihen on hyvä päättää täältä.
(Yksinäiset hiljaisuudessa vetää auki omat ranteet...
Liian aikasi poistuu liian moni nuori,
teille kantaa huikkaa koko Roihuvuori.
- Iha vitunvarmasti.
Alust loppuun selviytyjästereotyyppi.)
(Yksinäiset hiljaisuudessa vetää auki omat ranteet...
Liian aikasi poistuu liian moni nuori,
teille kantaa huikkaa koko Roihuvuori.
- Iha vitunvarmasti.
Alust loppuun selviytyjästereotyyppi.)
Thursday, August 23, 2007
Invitation.
Lauantaina 25.8. kello 17:oo kahvia, teetä, mansikkamehua ja täytekakkua allekirjoittaneen 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Paikka: Etu-Töölön Rautatiekadut - lisätiedot sähköpostitse (elise.nyyssonen(at)helsinki.fi). Jatkot epämuodolliset, BYOB.
olihan päivä!
It was a day!
1. Thunder! They counted more than 2000 lightnings in Uusimaa-area today morning! Quite a light show (sata salamaa iskee tulta!)
2. Viivi and Keijo visited with small Niila dog! We walked around centre. Thanks for the Pehmis! We saw LNT -tv group, but not Latvian President this time.
3. Aura visited. We were lame and watched Salatut Elämät together.
4. Kaisa called, she wanted me to go to Espoo to see a movie. I agreed and saw most dark movie in long period! If you have change, see Hvordan vi slipper af med de andre (How to Get Rid of the Others).
5. I'm at home, I would like to mail a bit, but I am too tired to make intelligent thoughts. Shit happens.
And cruise is full, thanks for all who were interested! :) Next time I will choose You there.
1. Thunder! They counted more than 2000 lightnings in Uusimaa-area today morning! Quite a light show (sata salamaa iskee tulta!)
2. Viivi and Keijo visited with small Niila dog! We walked around centre. Thanks for the Pehmis! We saw LNT -tv group, but not Latvian President this time.
3. Aura visited. We were lame and watched Salatut Elämät together.
4. Kaisa called, she wanted me to go to Espoo to see a movie. I agreed and saw most dark movie in long period! If you have change, see Hvordan vi slipper af med de andre (How to Get Rid of the Others).
5. I'm at home, I would like to mail a bit, but I am too tired to make intelligent thoughts. Shit happens.
And cruise is full, thanks for all who were interested! :) Next time I will choose You there.
Tuesday, August 21, 2007
Miemiemie
Nothing new to tell about anything. It has been busy day. I'm at work and I slowly moved closer to the thesis. I emailed to the professors of my department. :)
I've been thinking about life.
I survived from doctor, got new medicine: 50e/month. Quite a thingie. Let see if it helps.
I wish it could be autumn, warm one, soon.
I got email from one old study-mate, whom I have met last time almost 2yrs ago. Such a thing.
I listened a blues version of Let's spend a night together.
I got an free cruise tickets for 4 to Tallinn. 2 of those are still free. Would you like to join us on Sunday? I am going to celebrate a bit in Tallinn.
I will get some friends visiting me on this week from other parts of Finland.
I am having good mood. Somehow.
I've been thinking about life.
I survived from doctor, got new medicine: 50e/month. Quite a thingie. Let see if it helps.
I wish it could be autumn, warm one, soon.
I got email from one old study-mate, whom I have met last time almost 2yrs ago. Such a thing.
I listened a blues version of Let's spend a night together.
I got an free cruise tickets for 4 to Tallinn. 2 of those are still free. Would you like to join us on Sunday? I am going to celebrate a bit in Tallinn.
I will get some friends visiting me on this week from other parts of Finland.
I am having good mood. Somehow.
Monday, August 20, 2007
tilgi oss for vi vet ikke hva vi gjør
Haven't been listening Seigmen for a long time. Now it was time to find out the only couple songs which I have on cd somewhere. This is one of the songs which gives me a cold ripples on my back, but it is just so damn good to hear it. These two norwegian bands, Seigmen (who got their name after some candies) and Madrugada (which is Portuguese, means btw wee hours in English) have made myself to try to understand those norweges, which I still dont know what to think.
I've met only 4 norwegian person ever. Comparing to the amount of all the other nationalities - thats few. Why they cannot come here to meet me? Anyway those 4 have left me unbelievable strong traces. This funny vipassana-guy who visited us in Riga, then two exchange guys who had unbelievable party when I was leaving Latvia for second time and lately I've met couple times Riikkas friend Maj. She is strange talkative person, with whom I dont know what to think.
So, if youre norwegian thinking what to do next time on a holiday, come to visit me. I will show a land of hope here!
(ps. I am going tomorrow to the doctors to get the lookout for my nasal stuff. Wish me luck, I hate all the stuff they put to my nose. And if someone tells you that it's not hurting, they lie!)
I've met only 4 norwegian person ever. Comparing to the amount of all the other nationalities - thats few. Why they cannot come here to meet me? Anyway those 4 have left me unbelievable strong traces. This funny vipassana-guy who visited us in Riga, then two exchange guys who had unbelievable party when I was leaving Latvia for second time and lately I've met couple times Riikkas friend Maj. She is strange talkative person, with whom I dont know what to think.
So, if youre norwegian thinking what to do next time on a holiday, come to visit me. I will show a land of hope here!
(ps. I am going tomorrow to the doctors to get the lookout for my nasal stuff. Wish me luck, I hate all the stuff they put to my nose. And if someone tells you that it's not hurting, they lie!)
Sunday, August 19, 2007
Olipa kerran...
Huh mikä leffa. Kusturica: Underground.
Nyt soi päässä vaan Bregovic (Mesecina).
Suosittelen, jos ette jo ole nähneet.
Nyt soi päässä vaan Bregovic (Mesecina).
Suosittelen, jos ette jo ole nähneet.
I go out walking after midnight...
Huh. I haven't been on a station area -- or centre in many weeks. Today I came through center from Teemu's and Katia's place. We were only 6 of us, one left really early, other one went for the drinks in the between, but in total, it was nice to see those people. Black humour... huh!
While I travelled back from Pasila, I was thinking couple of things:
1) It's soon autumn (which is nice!)
2) I am not up for partying anymore like being drunk and all the time bailabaila.
3) on my street, there is a apple tree, where is 4-5 apples growing. Don't know how long though.
4) I am old. 24yrs, 51 weeks, approximately.
Now I continue listening Jeff Buckley(tsef pakli, like mii-pakda says), this computer burns me.
While I travelled back from Pasila, I was thinking couple of things:
1) It's soon autumn (which is nice!)
2) I am not up for partying anymore like being drunk and all the time bailabaila.
3) on my street, there is a apple tree, where is 4-5 apples growing. Don't know how long though.
4) I am old. 24yrs, 51 weeks, approximately.
Now I continue listening Jeff Buckley(tsef pakli, like mii-pakda says), this computer burns me.
Saturday, August 18, 2007
Työahistus
Käyttäkää nyt ihmiset jumalauta päitänne: tänne soittelee jos jonkinlaisia tätejä "kun ei saatana oo lehteä tullu/yks sivu on nyt nii rutistunu etten mä voi lukea sitä". MIETTISITTE mihin te soitatte: jos puhelimessa vastataan SANOMA, niin ei se kyllä voi olla HELSINGIN SANOMIEN TILAAJAPALVELU. Kyllä mun mielestä tossa on kaks erillistä käsitettä. Vaikka kuinka haluaisin auttaa ja lähettää pikakuljetuksena postin uudelleen kotiin, niin en vaan voi, koska mullei ole valtuuksia. Ja kyllä - minä tunnen ihan varmasti jokaisen toimittajan, toimittajan kaverin, painajan, graafikon, pomon ja pomon vaimot äänestä. "NO MÄHÄN HELVETTI olen siellä töissä."
Ja sitten, jos vain teen töitäni: Valitettavasti meille ei ole annettu tietoa/lupaa julkaista puhelinnumeroita/vedosta huomisesta lehdestä/tilaajapalvelun asiakasohjelmia: niin mähän olen paska työntekijä. Saatikka tässä pitäisi vielä pyörittää satojen tuhansien asiakasrekisteriä: HS:lle, IS:lle, TS:lle, Veikkaajalle, Sanoma Kaupunkilehdille (Vartti, V, Metro, Sata) ja usein myös Sanoma Magazinesille. Tänään minun on myös pitänyt tietää YLEN venäläisestä tv-sarjasta, jota kuulemma näytämme tv:ssä. Minähän mielelläni yhdistäisin puhelut Lataamoon, jos sellainen puhelinnumero olisi saatavillani. Yhdistäisin myös mielelläni ihan sama mihin toimitukseen, jos vaan itse tietäisi mihin lehteen haluaa. Haluaisitte varmasti mieluummin jutella jollekin robotille, kun ette osaa edes niitä nykyisiä automaattejakaan käyttää ("kun siellä pitää niitä numeroita painaa, miten minä muka voin painaa, kun ei tässä kännykässä voi samalla näpytellä kun puhuu" - jos vaan nyt opettelette käyttämään niitä kännyköitänne ennen kuin soitatte yhtikäs mihinkään!).
Jos vaan seuraavan kerran kun soitat johonkin "palvelunumeroon" niin miettisit mihin soitat. Hyvin useasti luulet soittavasi jonnekin ihan muualle, minne todellisuudessa puhelusi tulee. Siispä, tälläiset terveiset n.6 suuren firman vaihteesta tänään.
Ja sitten, jos vain teen töitäni: Valitettavasti meille ei ole annettu tietoa/lupaa julkaista puhelinnumeroita/vedosta huomisesta lehdestä/tilaajapalvelun asiakasohjelmia: niin mähän olen paska työntekijä. Saatikka tässä pitäisi vielä pyörittää satojen tuhansien asiakasrekisteriä: HS:lle, IS:lle, TS:lle, Veikkaajalle, Sanoma Kaupunkilehdille (Vartti, V, Metro, Sata) ja usein myös Sanoma Magazinesille. Tänään minun on myös pitänyt tietää YLEN venäläisestä tv-sarjasta, jota kuulemma näytämme tv:ssä. Minähän mielelläni yhdistäisin puhelut Lataamoon, jos sellainen puhelinnumero olisi saatavillani. Yhdistäisin myös mielelläni ihan sama mihin toimitukseen, jos vaan itse tietäisi mihin lehteen haluaa. Haluaisitte varmasti mieluummin jutella jollekin robotille, kun ette osaa edes niitä nykyisiä automaattejakaan käyttää ("kun siellä pitää niitä numeroita painaa, miten minä muka voin painaa, kun ei tässä kännykässä voi samalla näpytellä kun puhuu" - jos vaan nyt opettelette käyttämään niitä kännyköitänne ennen kuin soitatte yhtikäs mihinkään!).
Jos vaan seuraavan kerran kun soitat johonkin "palvelunumeroon" niin miettisit mihin soitat. Hyvin useasti luulet soittavasi jonnekin ihan muualle, minne todellisuudessa puhelusi tulee. Siispä, tälläiset terveiset n.6 suuren firman vaihteesta tänään.
Flooow
Oli kiva, näin CocoRosien ja Terry Callierin, kävelin Kallioon raitiovaunuille ja hengasin Antin ja Paulan kanssa. Nukuin hyvin, enkä juonut kuin kaksi siideriä.
Thursday, August 16, 2007
Aleksandrs Chaks
Uz jaunaa pontonu tilta,
kur sniegs
virpo pretiim man uzbaaziigs
ka veci likumi, meitas un bazniicas
uz katra stuurat
ar saviem lieliigi izceltiem deguniem;
kur kugjiitis shnjaakaa uz Daugavas
un blisina
ar savu vieniigo lampu pie skurstenja
kaa gaajeejs ar degoshu papirosgalu
Un vinja duumi shkjiet tumsaa
kaa apsarmots koks.
Uudelle ponttoonisillalle
missä sataa lunta
käänny vastoin minua pian
kuin vanha laki, tytöt ja kirkot
jokaisella kulmalla
suurineen loistavineen tulineen
minne venhonen lipuu Väinäjoella
ja hehku
ainoan lampunsa, savupiipun kupeessa
miten katoaa leimuavan kääreen pala
ja hän polttaa näennäisesti pimeässä tupakkaansa
kuin huurtuu puu
Uz jaunaa pontonu tilta
es satiku kungu.
No vinja pretiim man dvesa
taads resnums un omuliiba
ka no cuukcepesha uz balti apklaata galda
un manaa dveeselee,
kuru kaa enkuru
es biju nolaidis savas skaidriibas dibenaa
ieshaavaas struukla,
piklmelkna naida un niknuma
izdzeest kaa lukturi
Uudelle pontoonisillalla
tapaan herran.
hän vastaa sielustani
tuo tiheys ja kotoisuus
kuin paistettu sika valkealla peitetyllä pöydällä
ja minun sieluni
kuin ankkuri
olin herkkä taustani selkeydessä
läpi oman nopeuteni,
musta raha ja viha
poista valaisimet
ar duure triecienu
no kunga galiigaas sejas to mieru
kas vinjaa atgaazies smaida
kaa mirdzoshs daargakmens
vinjam veidotaa apkalumaa.
nyrkkien teoin
miehen lopulliset kasvot rauhassa
mikä hänet sai hymyyn
kuin loistava jalokivi
hänen tekonsa sitovat.
kur sniegs
virpo pretiim man uzbaaziigs
ka veci likumi, meitas un bazniicas
uz katra stuurat
ar saviem lieliigi izceltiem deguniem;
kur kugjiitis shnjaakaa uz Daugavas
un blisina
ar savu vieniigo lampu pie skurstenja
kaa gaajeejs ar degoshu papirosgalu
Un vinja duumi shkjiet tumsaa
kaa apsarmots koks.
Uudelle ponttoonisillalle
missä sataa lunta
käänny vastoin minua pian
kuin vanha laki, tytöt ja kirkot
jokaisella kulmalla
suurineen loistavineen tulineen
minne venhonen lipuu Väinäjoella
ja hehku
ainoan lampunsa, savupiipun kupeessa
miten katoaa leimuavan kääreen pala
ja hän polttaa näennäisesti pimeässä tupakkaansa
kuin huurtuu puu
Uz jaunaa pontonu tilta
es satiku kungu.
No vinja pretiim man dvesa
taads resnums un omuliiba
ka no cuukcepesha uz balti apklaata galda
un manaa dveeselee,
kuru kaa enkuru
es biju nolaidis savas skaidriibas dibenaa
ieshaavaas struukla,
piklmelkna naida un niknuma
izdzeest kaa lukturi
Uudelle pontoonisillalla
tapaan herran.
hän vastaa sielustani
tuo tiheys ja kotoisuus
kuin paistettu sika valkealla peitetyllä pöydällä
ja minun sieluni
kuin ankkuri
olin herkkä taustani selkeydessä
läpi oman nopeuteni,
musta raha ja viha
poista valaisimet
ar duure triecienu
no kunga galiigaas sejas to mieru
kas vinjaa atgaazies smaida
kaa mirdzoshs daargakmens
vinjam veidotaa apkalumaa.
nyrkkien teoin
miehen lopulliset kasvot rauhassa
mikä hänet sai hymyyn
kuin loistava jalokivi
hänen tekonsa sitovat.
sairaskertomuksia
pitäis vaihtaa varmaan tänkin blogin nimi. Sairaskertomuksia: Kuunnelmia KYS:istä, Heittoja HUSista ja Tajunnanvirtaa TAYSista. Ja lopuksi Yhteislaulua YTHS:ltä.
Wednesday, August 15, 2007
Man in the white hat (16 years before)
Being sick by yourself is most stupid things in the world, yes I am having huge pains, doctors cannot say anything, I am living with ibuprofein right now. Well, Jukkap asked, what is wrong, I bet it is just a polyp, which gaves me a pain in my face. It's familiar for me, I feel bad, but I know, its easy to cut them down. Or then the reason is below here.
I've been höveli today. Having stupid face and looking through the walls. I've been listening again and again basicly only one song. REEEEAALLY important one, without what I would not be like I am now. People have always had a feeling, like some songs or melodies are made just about their case, like in this case, my case. This song is sung in Swedish. It's one of the best songs ever (like people in Sweden says: Så jävla underbar låt! Mannen i den vita hatten (16 år senare) är utan tvekan den bästa låten som någonsin har skrivits. So, It's Kent with.
Well I tell you a story: It was a really restless April in Riga, 3yrs ago. I was getting better after getting out from weeks in Hospital. Spring was starting, I was having better days every day after another. I met lots of new people, I had had lots of cries on that spring, just because being alive. I didn't believed it in any change. Meeting all these nice people: Uldis, Arturs, Janis, Maria, Tatjana, Marina and most of all the Finnish girls also: Minna, Taru and Johanna. We spend lots of nice days together strolling the streets along. I bet, it was just before mothers day, Friday evening. I was leaving to Liepaja on Saturday morning and I suddenly met him on a street. We walked through those old buildings, streets and paths: became friends, though we had met some weeks before already. I slept 2 hours on that night.
I cried again on my farewell party two weeks after. He said, on a phone, that tears are most expensive pearls you have (how could he really know, or is it a proverb somewhere?): They cost you. I left Latvia on a day when there was on a news that Muminsh died in car accident. I thought, it would be painful to lose someone in that kind of accident.
I met him every now and then, we talked and walked, he was certainly my friend. Nothing more, or less. I stayed nights with other friends, with this friend, we met daytime or early evenings. He never invited me to his home. I knew, he lived in kind of ghetto of Riga, which is not bad, but I bet, he thought me as a fucking rich girl from FIN, because of my first flat which he visited in Barona iela. It was 60m2 newly restaured stuff, double bed, washing machines, double doors at front door and most of all -- my huge flat was in the centre. I bet, he thought that it would have been passing the borders, if. It was a long journey to find a home.
But I need to say, he was first person with whom, I felt that I am resting, I forgot myself and my stupid little problems. We never were a couple, don't think so, but a soulmates. I am talking in past-sense, because I need to. I haven't been resting after summer 2005. It was the last time when I talked with him. No one talks with him anymore. I think this has grew a wall inside me and I think, I can never rest anymore, it's kind a empty feeling, but still I have my vitality every now and then, but if only. I don't know what to do. Except listen: Men älskling vi ska alla en gång dö. Ja, vi ska alla en gång dö. Ja, vi ska alla en gång dö. Vi ska alla en gång dö... vi ska alla en gång dö... vi ska alla en gång dö.
Edit: Mursvin, ja jos sä luet tätä taas salaa, niin nyt voisit kerrankin älytä pitää pään kiinni, kun sun kommenttia tähän ei todellakaan enää kaivata.
I've been höveli today. Having stupid face and looking through the walls. I've been listening again and again basicly only one song. REEEEAALLY important one, without what I would not be like I am now. People have always had a feeling, like some songs or melodies are made just about their case, like in this case, my case. This song is sung in Swedish. It's one of the best songs ever (like people in Sweden says: Så jävla underbar låt! Mannen i den vita hatten (16 år senare) är utan tvekan den bästa låten som någonsin har skrivits. So, It's Kent with.
Well I tell you a story: It was a really restless April in Riga, 3yrs ago. I was getting better after getting out from weeks in Hospital. Spring was starting, I was having better days every day after another. I met lots of new people, I had had lots of cries on that spring, just because being alive. I didn't believed it in any change. Meeting all these nice people: Uldis, Arturs, Janis, Maria, Tatjana, Marina and most of all the Finnish girls also: Minna, Taru and Johanna. We spend lots of nice days together strolling the streets along. I bet, it was just before mothers day, Friday evening. I was leaving to Liepaja on Saturday morning and I suddenly met him on a street. We walked through those old buildings, streets and paths: became friends, though we had met some weeks before already. I slept 2 hours on that night.
I cried again on my farewell party two weeks after. He said, on a phone, that tears are most expensive pearls you have (how could he really know, or is it a proverb somewhere?): They cost you. I left Latvia on a day when there was on a news that Muminsh died in car accident. I thought, it would be painful to lose someone in that kind of accident.
I met him every now and then, we talked and walked, he was certainly my friend. Nothing more, or less. I stayed nights with other friends, with this friend, we met daytime or early evenings. He never invited me to his home. I knew, he lived in kind of ghetto of Riga, which is not bad, but I bet, he thought me as a fucking rich girl from FIN, because of my first flat which he visited in Barona iela. It was 60m2 newly restaured stuff, double bed, washing machines, double doors at front door and most of all -- my huge flat was in the centre. I bet, he thought that it would have been passing the borders, if. It was a long journey to find a home.
But I need to say, he was first person with whom, I felt that I am resting, I forgot myself and my stupid little problems. We never were a couple, don't think so, but a soulmates. I am talking in past-sense, because I need to. I haven't been resting after summer 2005. It was the last time when I talked with him. No one talks with him anymore. I think this has grew a wall inside me and I think, I can never rest anymore, it's kind a empty feeling, but still I have my vitality every now and then, but if only. I don't know what to do. Except listen: Men älskling vi ska alla en gång dö. Ja, vi ska alla en gång dö. Ja, vi ska alla en gång dö. Vi ska alla en gång dö... vi ska alla en gång dö... vi ska alla en gång dö.
Edit: Mursvin, ja jos sä luet tätä taas salaa, niin nyt voisit kerrankin älytä pitää pään kiinni, kun sun kommenttia tähän ei todellakaan enää kaivata.
Tuesday, August 14, 2007
Monday, August 13, 2007
Posti (palvelee ihan vitun varmasti)
Sain tänään kirjeen, se on harvinaista, saan kirjeitä vain harvoin, varsinkin kun kaverit menevät naimisiin: kutsuja.
Tänään se kävi taas. IHANAA, Johanna ja Tuomo menee naimisiin! Avasin onnessani eteenpäinlähetettyä kirjettä. Osoite oli vanhaan asuntooni, mutta ihan kaikille en ole uutta osoitetta jakanut, enhän tiedä Johannankaan nykyistä osoitetta. "Meillä on ilo kutsua Teidät häihimme Tampereelle 11.8.2007." Tässä vaiheessa viha postia kohtaan kasvoi suuremmaksi kuin... En osaa sanoa.
Voisin muutoin syyttää itseäni, mutta mullapa on voimassa Postin käännöspalvelu, joka kääntää eli edelleenlähettää vanhan asunnon postit uuteen! Perkeleen perkele, meni heti maanantai pilalle.
Johanna ja Tuomo, jos luette blogiani, en tarkoituksella jättäytynyt protestiksi häistänne. Vain siksi, etten tiennyt teillä sellaisia olevan. Anteeksi!
Tänään se kävi taas. IHANAA, Johanna ja Tuomo menee naimisiin! Avasin onnessani eteenpäinlähetettyä kirjettä. Osoite oli vanhaan asuntooni, mutta ihan kaikille en ole uutta osoitetta jakanut, enhän tiedä Johannankaan nykyistä osoitetta. "Meillä on ilo kutsua Teidät häihimme Tampereelle 11.8.2007." Tässä vaiheessa viha postia kohtaan kasvoi suuremmaksi kuin... En osaa sanoa.
Voisin muutoin syyttää itseäni, mutta mullapa on voimassa Postin käännöspalvelu, joka kääntää eli edelleenlähettää vanhan asunnon postit uuteen! Perkeleen perkele, meni heti maanantai pilalle.
Johanna ja Tuomo, jos luette blogiani, en tarkoituksella jättäytynyt protestiksi häistänne. Vain siksi, etten tiennyt teillä sellaisia olevan. Anteeksi!
Sunday, August 12, 2007
Chili
Nyt töissä, on hiljaista. Eilinen ilta sujui hyvin, yö vielä paremmin. Näin kauniita unia. Joskus jätän CD:n yöksi päälle repeatilla. Viimeyönä tein niin, soitin Jeff Buckleyn Gracea. Vaikka joskus näenkin lucideja, nyt sellaista ei tullut. Oli vain uni, jossa olin elokuun yössä Jeff Buckleyn keikalla Riikan kanssa Suomessa, oltiin niin vanhoja kuin nyt, mutta vuosi oli silti 1996, koska "eihän tää voi olla 1997 eikä 2007, kun se Jeff kuoli 1997 kesällä, tän on pakko olla 1996!". Jeff oli matkalla raskaana olevan tyttöystävänsä sekä bändin kanssa. Kaikki hitit esitettiin (varmasti samassa järjestyksessä kuin Grace-levyllä). Jeffin tyttöystävä oli mukava, keikkapaikka oli pieni, ja yleisöä oli minimaallisesti. Puhuimme paljon musiikista, söimme ja joimme punaviiniä. Jossain tiedättekö, humisi meri. Sellainen valtameri - Don sanoi pari päivää sitten, että Tallinkin laivoista tulee melkein sellaiset aallot kuin merestä, mutta meressä ne menevät harvemmin, ne aallot.
Yö oli melskeinen. Kadulta kuuluivat ennustetusti huudot, rikkoutuneet pullot, saattoipa olla kolarikin. En herää niihin, havahdun. Heräsin herätyskelloon, halusin katsoa Henkien kätkemän. Katsoinkin melkein koko leffan, paitsi lopuksi piti rynniä keittiöön tekemään tomaatti-herkkusieni-chili-kastiketta ja pastaa. Ehdin töihin juuri sopivasti.
Yö oli melskeinen. Kadulta kuuluivat ennustetusti huudot, rikkoutuneet pullot, saattoipa olla kolarikin. En herää niihin, havahdun. Heräsin herätyskelloon, halusin katsoa Henkien kätkemän. Katsoinkin melkein koko leffan, paitsi lopuksi piti rynniä keittiöön tekemään tomaatti-herkkusieni-chili-kastiketta ja pastaa. Ehdin töihin juuri sopivasti.
Saturday, August 11, 2007
Unen tiede
Katsoin äsken Science of Sleepin, toistamiseen. Kaisa oli kiltti ja lainasi leffaa.
Muutenkin päätin ottaa tämän viikonlopun levon kautta. Töitä siis molempina päivinä, mutta omaa aikaa. Olen saanut luettua pari sataa sivua romaania. Kuunnellut Ryan Adamsin Jacksonville City Nights levyä, kuten myös Asan Terveisiä kaaoksesta. Ja parasta, että krapulaa ei ole, eikä tule.
Söin eilen Pihlajasaaressa mansikoita, tänään napsin luumuja, kun hyviä sai halvalla. Mieletöntä viettää kesää ja harhailla omissa ajatuksissaan. Uiminen on myös kesän parasta viihdettä. Meinasin mennä tänä yönä uimaan, mutta tajusin, että puistot ja rannathan ovat täynnä teinejä, juhlimassa koulun alkamista. Onneksi ei vielä.
Mutta palaan vielä tuohon uneen. Olen piakkoin käpertymässä sikiöasentoon sängylle, on liian kuuma nukkua pariin ensimmäiseen tuntiin, loppuyön näen unia, joissa seikkalen liikaa. Hengästyn ajatuksesta, että sukellan syvänmerenpohjaan ja että Itämeressä ui valtavia meduusaparvia. Näin viimeyönä pätkiä vanhoista unistani, pitkästä aikaa häiritsevä seepiansävyinen satamauni tuli nopeutetulla puheella. Isäni puhuu siinä merimieheydestä, minä olen pieni lapsi. Minulla on ponnarilla hiukset, enkä ymmärrä miksi valaat uivat ihan laiturin vieressä. Minusta olisi pitänyt tulla meribiologi. Itämeren meduusat olisivat löytäneet ymmärtäjän.
Rautatiekatujen ympäristö on hektistä, onnelassa melskataan, meidän porras on kustu ja kuulen yöllä unen seasta keskusteluja, jotka kotimatkalla suutelemaan pysähtyneet kertovat toisilleen. Siellä on myös rikkinäisten pullojen ääniä, rikkinäisten ihmisten itkuja. Mutta ei kaduta yhtään, vaikka onkin tässä ihan kulmilla niin paljon baareja. Elämää pitää olla, elämää voi hiljentää, mutta ei koskaan ottaa pois. Tervetuloa melskaajat, kyllä minä teidät kestän.
Muutenkin päätin ottaa tämän viikonlopun levon kautta. Töitä siis molempina päivinä, mutta omaa aikaa. Olen saanut luettua pari sataa sivua romaania. Kuunnellut Ryan Adamsin Jacksonville City Nights levyä, kuten myös Asan Terveisiä kaaoksesta. Ja parasta, että krapulaa ei ole, eikä tule.
Söin eilen Pihlajasaaressa mansikoita, tänään napsin luumuja, kun hyviä sai halvalla. Mieletöntä viettää kesää ja harhailla omissa ajatuksissaan. Uiminen on myös kesän parasta viihdettä. Meinasin mennä tänä yönä uimaan, mutta tajusin, että puistot ja rannathan ovat täynnä teinejä, juhlimassa koulun alkamista. Onneksi ei vielä.
Mutta palaan vielä tuohon uneen. Olen piakkoin käpertymässä sikiöasentoon sängylle, on liian kuuma nukkua pariin ensimmäiseen tuntiin, loppuyön näen unia, joissa seikkalen liikaa. Hengästyn ajatuksesta, että sukellan syvänmerenpohjaan ja että Itämeressä ui valtavia meduusaparvia. Näin viimeyönä pätkiä vanhoista unistani, pitkästä aikaa häiritsevä seepiansävyinen satamauni tuli nopeutetulla puheella. Isäni puhuu siinä merimieheydestä, minä olen pieni lapsi. Minulla on ponnarilla hiukset, enkä ymmärrä miksi valaat uivat ihan laiturin vieressä. Minusta olisi pitänyt tulla meribiologi. Itämeren meduusat olisivat löytäneet ymmärtäjän.
Rautatiekatujen ympäristö on hektistä, onnelassa melskataan, meidän porras on kustu ja kuulen yöllä unen seasta keskusteluja, jotka kotimatkalla suutelemaan pysähtyneet kertovat toisilleen. Siellä on myös rikkinäisten pullojen ääniä, rikkinäisten ihmisten itkuja. Mutta ei kaduta yhtään, vaikka onkin tässä ihan kulmilla niin paljon baareja. Elämää pitää olla, elämää voi hiljentää, mutta ei koskaan ottaa pois. Tervetuloa melskaajat, kyllä minä teidät kestän.
Friday, August 10, 2007
1 laulu korjataan
Huomasin tänään, että argentiinalainen tango: Por una Cabezassa (Carlos Gardel ja Alfredo Le Pera) saa mut itkemään. Pillitin avoimesti stokkan kellon alla kun jousisoitinkvintetti soitti kyseisen biisin. (POR UNA CABEZAhan on hassu laulu, jossa vertaillaan hevosvedonlyöjän rakkautta hevosiin ja naisiin :)
Vapaa suomennos pääkohdista voisi olla:
Vapaa suomennos pääkohdista voisi olla:
Menettää päänsä,
tämä oli kaikki se hulluus,
hänen suunsa suudelmassa
pyyhkii pois surun
se tasoittaa kitkeryyden
Menettää päänsä
jos hän unohtaa minut
ei mitään menetettävää enää
minun elämäni tuhannen kerran
miksi eläisin sen?
Myyrä ei tykkää auringosta
Myyrä ei ole vielä muuttanut värejään pahemmiksi, pientä vihertymistä kuitenkin on tapahtunut vatsan kohdalla. Pelottaa, että "jipii, juu, mennään, tehdään"-myyrän tassut laskeutuvat pian alas, kun sekään ei tykkää kuumuudesta.
Olen aina sanonut, että kuolen, jos menee yli 30 asteen. Niin ei käynyt viimevuoden ruisrokissa, mutta nyt kyllä ahistaa. Ette usko, miten täysi pää tuntuu olevan kun ilmastointi ei toimi. Lääkkeet alkaa tulemaan hien mukana pois, se tuoksuu kemialliselle. Ja olen nyt aika varma, että nenätipat itsessään aiheuttavat päänsärkyä. Täytynee kysyä lääkäriltä, onko se normaalia, kun seuraavan kerran pääsee sinne. Ajattelin vaihtaa sumutteeseen.
Kahvin jämät kupissa vielä, sit mä lähden jonnekin. Mun seura vaan ei paremmille kelpaa. Pitänee tehdä ekskursio viinipullon kanssa Suokkiin tai jonnekin meren rannalle. Mulla on kotitekoista pizzaa tuolla jääkaapissa ja Pulkkisen Raja kesken vielä. Sitten otan mukaan pyyhkeen, uikkarin, lakanan ja tämä yö ei ole ulkona nukkumista varten, vaikka tekisi mieli. Ihmiset on kyllä vammaisia. Rajoittavat itseään, koska se ei ole soveliasta. Paskat. Huomisaamuna töihin, herättelen teitä kaikkia sitten kuudelta.
Olen aina sanonut, että kuolen, jos menee yli 30 asteen. Niin ei käynyt viimevuoden ruisrokissa, mutta nyt kyllä ahistaa. Ette usko, miten täysi pää tuntuu olevan kun ilmastointi ei toimi. Lääkkeet alkaa tulemaan hien mukana pois, se tuoksuu kemialliselle. Ja olen nyt aika varma, että nenätipat itsessään aiheuttavat päänsärkyä. Täytynee kysyä lääkäriltä, onko se normaalia, kun seuraavan kerran pääsee sinne. Ajattelin vaihtaa sumutteeseen.
Kahvin jämät kupissa vielä, sit mä lähden jonnekin. Mun seura vaan ei paremmille kelpaa. Pitänee tehdä ekskursio viinipullon kanssa Suokkiin tai jonnekin meren rannalle. Mulla on kotitekoista pizzaa tuolla jääkaapissa ja Pulkkisen Raja kesken vielä. Sitten otan mukaan pyyhkeen, uikkarin, lakanan ja tämä yö ei ole ulkona nukkumista varten, vaikka tekisi mieli. Ihmiset on kyllä vammaisia. Rajoittavat itseään, koska se ei ole soveliasta. Paskat. Huomisaamuna töihin, herättelen teitä kaikkia sitten kuudelta.
Good Morning!
I wanted to write something to Annette, I know she visits here every now and then, and I feel that she's needs to have something to read on her sickness leave.
Helsinki is beautiful today, it's sunny, shining, and we're going today to Pihjalasaari to enjoy the summer. Temperatures have reached +25 celsius, which means in Finland, that it is officially good summer. Otherwise you can start to feel autumn's coming. Schools will start after 1 ½ weeks. My smallest little sister goes to the high school, so she's last one of our pupils here. No problems, my relatives keep on doing good work with babies, I became an aunt in the beginning of June, but I still haven't met that small boy, whom my dad feels pride.
I am looking new works. I need challenges, which I cannot get from my current work. Lets see what happens. In next year I also try to get out from the Uni, at last. So all's well. I hope Berlin and other great places on the globe are full of vigor. And here's someone who waits to see you all again. Visas to Finland from your embassies and tickets from your local plane company :)
Helsinki is beautiful today, it's sunny, shining, and we're going today to Pihjalasaari to enjoy the summer. Temperatures have reached +25 celsius, which means in Finland, that it is officially good summer. Otherwise you can start to feel autumn's coming. Schools will start after 1 ½ weeks. My smallest little sister goes to the high school, so she's last one of our pupils here. No problems, my relatives keep on doing good work with babies, I became an aunt in the beginning of June, but I still haven't met that small boy, whom my dad feels pride.
I am looking new works. I need challenges, which I cannot get from my current work. Lets see what happens. In next year I also try to get out from the Uni, at last. So all's well. I hope Berlin and other great places on the globe are full of vigor. And here's someone who waits to see you all again. Visas to Finland from your embassies and tickets from your local plane company :)
9 laulua
Laulu, joka muutti elämäni on varmaankin Placebon Without You I'm Nothing. Se on sellainen, jota ei tarvitse osoittaa kellekään. Kunhan muistaa, että ilman muita ihmisiä, ilman oman egonsa kontekstia, emme olisi mitään. Tätä on kuunneltu niin Lillessä kuin Riiassa kuin Esbjergissä C-talon puskassa. Without you, I'm nothing at all.
Laulu, johon en kyllästy voisi olla hyvinkin Interpolin Leif Erikson. Olen varmaan kuullut kyseisen kappaleen tänäkin kesänä satoja kertoja. Leif Erikson oli viikinki, joka löysi amerikan. Mutta miksi Leif seikkailee rakkauslaulussa. No, jos jonkun rakkaus on subliminal, niin ainekin minun rakkeuteni tuota laulua kohtaan.
Laulu, jonka haluaisin ottaa mukaan autiolle saarelle, jos mitään muuta ei saisi ottaa. Toisinsanoen, jos unohtaisin koko maailman laulut niin minkä laulun haluaisin kuitenkin muistaa. Luulen, että se on Kim Kuusen Hiljainen Laulu. Se oli tärkeä ja on edelleen tärkeä muistutus haavoittuvaisuudesta ja yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä ja kaikesta muustakin tärkeästä.
Laulu, joka saa minut ihan hulluksi. Jos joku soittaa discossa esim. Tampereen Doriksessa pulpin disco2000, niin mää ainakin tanssin vaikka ne yrittäis estää!
Laulu, joka saa minut kyyneliin oli joskus teininä Eppu Normaalin Kun olet poissa. Enää se ei vaikuta niin. Nyt se on semmoinen laulu kuin Romanssi. Leif Wagerilla kiitos.
Laulu, jonka toivoisin tehneeni itse. Olisin halunnut olla äänittämässä Summertimea kolkytviis. Tai sitten laulamassa saman kappaleen samoin taustoin vuonna '69 eräällä pellolla Bethelissä, New Yorkissa.
Laulu, jota ei koskaan olisi pitänyt tehdä kenenkään. Toivoisin, että kesärenkutuksia Tytöt tykkää, Vielä on kesää jäljellä, Sommartiden ja varsinkaan Pelimies, ei olisi kukaan jaksanut tehdä.
Laulu, joka soi stereoissani nyt. Kaisa Korhonen laulaa Chydeniuksen sävelin ja Marja-Leena Pirisen sanoin Kuolleesta rakastetusta.
Laulu, jonka haluan kuulla seuraavaksi, ja jonka aion etsiä käsiini on Patsy Clinen Walking After Midnight. Vois ottaa pienet iltakävelyt parketilla.
Laulu, johon en kyllästy voisi olla hyvinkin Interpolin Leif Erikson. Olen varmaan kuullut kyseisen kappaleen tänäkin kesänä satoja kertoja. Leif Erikson oli viikinki, joka löysi amerikan. Mutta miksi Leif seikkailee rakkauslaulussa. No, jos jonkun rakkaus on subliminal, niin ainekin minun rakkeuteni tuota laulua kohtaan.
Laulu, jonka haluaisin ottaa mukaan autiolle saarelle, jos mitään muuta ei saisi ottaa. Toisinsanoen, jos unohtaisin koko maailman laulut niin minkä laulun haluaisin kuitenkin muistaa. Luulen, että se on Kim Kuusen Hiljainen Laulu. Se oli tärkeä ja on edelleen tärkeä muistutus haavoittuvaisuudesta ja yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä ja kaikesta muustakin tärkeästä.
Laulu, joka saa minut ihan hulluksi. Jos joku soittaa discossa esim. Tampereen Doriksessa pulpin disco2000, niin mää ainakin tanssin vaikka ne yrittäis estää!
Laulu, joka saa minut kyyneliin oli joskus teininä Eppu Normaalin Kun olet poissa. Enää se ei vaikuta niin. Nyt se on semmoinen laulu kuin Romanssi. Leif Wagerilla kiitos.
Laulu, jonka toivoisin tehneeni itse. Olisin halunnut olla äänittämässä Summertimea kolkytviis. Tai sitten laulamassa saman kappaleen samoin taustoin vuonna '69 eräällä pellolla Bethelissä, New Yorkissa.
Laulu, jota ei koskaan olisi pitänyt tehdä kenenkään. Toivoisin, että kesärenkutuksia Tytöt tykkää, Vielä on kesää jäljellä, Sommartiden ja varsinkaan Pelimies, ei olisi kukaan jaksanut tehdä.
Laulu, joka soi stereoissani nyt. Kaisa Korhonen laulaa Chydeniuksen sävelin ja Marja-Leena Pirisen sanoin Kuolleesta rakastetusta.
Laulu, jonka haluan kuulla seuraavaksi, ja jonka aion etsiä käsiini on Patsy Clinen Walking After Midnight. Vois ottaa pienet iltakävelyt parketilla.
Thursday, August 09, 2007
ohos. 100 täys.
Luulin, että se olisi vasta seuraava. Mutta yllätyksiä on monenlaisia.
Perustin blogin miltei vuosi sitten 12.elokuuta pitämään yllä omaa päätäni ennen kuin lähtö Latviaan oli käsillä. Samaan aikaan myös ystäväni Riikka lähti kohti Beniniä ja ystäväni Teemu kohti Pietaria. Meistä kaikista tuli expatteja. Sittemmin minä olin ainut joka tuli maitojunalla kotiin. Muut jaksoivat koko vuoden.
Ajan kanssa Latvia näytti myös paskempia puoliaan. Niistäkin on henkisesti jo päästy yli.
Keväällä painiskelin tyhjyyden kanssa. Ja pitäisikö päivittää blogia elämästä, jossa tapahtuu liikaa, muttei mitään merkittävää? Kevät meni Ruskeasuolla ja sitten alkukesä kuin huumassa.
Nyt jotenkin heinäkuussa ajatukset muodostuivat ja konkretisoituivat sairastumiseen. Ja myös vuosien tuska ja pinnistys pääsi ilmeisesti vilahtamaan kuoren ohi. Olen huomannut, että saa olla myös heikko ja ärtynyt. Ja ennenkaikkea väsynyt. Väsymys on ilmennyt monin tavoin: en jaksa katsella ihmisiä, en jaksa lähteä ulos, en jaksa herätä aamulla, enkä varsinkaan jaksa juoruta paska-asioita päivittäin. Enkä jaksa olla vihainen, ärtynyt, typerä, väsynyt enkä varsinkaan kipuinen. Pärjään siis erittäin hyvin.
Työt ovat yksipuolisia, joskus jopa tylsiä. Kaipaan elämääni haastetta, ja toivottavasti tuleva vuosi tuo sitäkin. Piakkoin juhlin varttivuosisataa -- olen vielä ihan nuori ja sitten onkin taas koulunkäynti ajankohtaista. Toivottavasti seuraavan vuoden aikana päivittelen sitä, kuinka vaikea on saada gradupaperi valmiiksi. Isi ja äitikin voisivat olla tyytyväisiä - lapsensa valmistuu keskimääräistä nopeammin, vaikkeivat vieläkään voi uskoa, että yliopistossa voi kuluttaa aikaa enemmän kuin neljä vuotta.
Eniten kuitenkin -- jipii, voisin rummuttaa, että jatkan jotain muitakin blogeja. Vilkaiskaapa profiilin alta. Ehkä jopa keskustelua aikaansaaden.
Ainiin, minun piti paljastaa jotain: ei minulla ole mitään paljastettavaa, asianosaiset tietävät minusta juuri sen minkä täytyy -- ymmärtääkseen edes hetkittäisesti.
Perustin blogin miltei vuosi sitten 12.elokuuta pitämään yllä omaa päätäni ennen kuin lähtö Latviaan oli käsillä. Samaan aikaan myös ystäväni Riikka lähti kohti Beniniä ja ystäväni Teemu kohti Pietaria. Meistä kaikista tuli expatteja. Sittemmin minä olin ainut joka tuli maitojunalla kotiin. Muut jaksoivat koko vuoden.
Ajan kanssa Latvia näytti myös paskempia puoliaan. Niistäkin on henkisesti jo päästy yli.
Keväällä painiskelin tyhjyyden kanssa. Ja pitäisikö päivittää blogia elämästä, jossa tapahtuu liikaa, muttei mitään merkittävää? Kevät meni Ruskeasuolla ja sitten alkukesä kuin huumassa.
Nyt jotenkin heinäkuussa ajatukset muodostuivat ja konkretisoituivat sairastumiseen. Ja myös vuosien tuska ja pinnistys pääsi ilmeisesti vilahtamaan kuoren ohi. Olen huomannut, että saa olla myös heikko ja ärtynyt. Ja ennenkaikkea väsynyt. Väsymys on ilmennyt monin tavoin: en jaksa katsella ihmisiä, en jaksa lähteä ulos, en jaksa herätä aamulla, enkä varsinkaan jaksa juoruta paska-asioita päivittäin. Enkä jaksa olla vihainen, ärtynyt, typerä, väsynyt enkä varsinkaan kipuinen. Pärjään siis erittäin hyvin.
Työt ovat yksipuolisia, joskus jopa tylsiä. Kaipaan elämääni haastetta, ja toivottavasti tuleva vuosi tuo sitäkin. Piakkoin juhlin varttivuosisataa -- olen vielä ihan nuori ja sitten onkin taas koulunkäynti ajankohtaista. Toivottavasti seuraavan vuoden aikana päivittelen sitä, kuinka vaikea on saada gradupaperi valmiiksi. Isi ja äitikin voisivat olla tyytyväisiä - lapsensa valmistuu keskimääräistä nopeammin, vaikkeivat vieläkään voi uskoa, että yliopistossa voi kuluttaa aikaa enemmän kuin neljä vuotta.
Eniten kuitenkin -- jipii, voisin rummuttaa, että jatkan jotain muitakin blogeja. Vilkaiskaapa profiilin alta. Ehkä jopa keskustelua aikaansaaden.
Ainiin, minun piti paljastaa jotain: ei minulla ole mitään paljastettavaa, asianosaiset tietävät minusta juuri sen minkä täytyy -- ymmärtääkseen edes hetkittäisesti.
Milloin haikarat palaavat?
Haikarat kai palasivat jo Latviaan, löysin seuraavan tekstin siivotessani tiistaina. Kävin läpi kaappeja, ja huh kun säikähdin.
kun työntäytteisiä hevosmiesvuosia lasketaan
kun tammet alkavat taas vihertää vuosien jälkeen usvassa
kun on taas latoja lempijöille
kun katuvalot sammutetaan talven jäljiltä
ensin meidän täytyy
odottaa lumen menoa
odottaa lakanalle painautuvaa
olla hiljaa ja juoda kaksi lasia viiniä odottaessa
kun palaat, tuo mukanasi:
lehdet puihin, sammakonpojat puroihin
hymy lasten kasvoille, raitiovaunut, jotka pysyvät aikataulussaan
ja pitkäjalkaiset kattojen asukit
tuo ne, ilman ei tule kevättä.
Tämä oli kerran Raina Bulvarin ja Kr.Baronaielan kulmassa ajatusten virtaa. Minulle tuli dejavu tuosta hetkestä eilen. Ja sitten tajusin, että tuo on ehkä nyt. Tuona päivänä satoin paljon lunta, oli ehkä marraskuu, tai joulukuu, koska olimme juuri olleet kenttätyömatkalla Mednevassa, Latgalessa, itäisessä-Latviassa. Sinä iltana ajoimme Ludzan ohi autolla. Istuin etupenkillä sen pojan vieressä, jonka nimeä en muista. Tienreunassa meni hevoskärry, jota käytetään yhä Latgalessa traktorin tilalla, yksinäinen 80-luvulla pelastettu kulttuuritammi (80-luvulla Latviassa oli vapausliike, joka vapautti ja kunnosti vanhoja tammipuita ja piti niitä latvialaisen itsenäisyyden symboleina..) kiertyi usvaan. Katuvalo loisti pimeässä illassa ja niin, siellä oli latoja. Satoja koko sen matkan varrella. Yhden kulmalle pysähdyimme juomaan termoskahvia. Mutta minulle tuli kova ikävä kevättä ja kesää ja se oli varmasti ennen joulua, koska ketään ei ollut. Raitiovaunut alkoivat kulkea aikatauluissaan ehkä sittemmin, ja haikaroita en näe tänä kesänä. Ensimmäinen kesä, jos niin ei käy vuoden 2003 jälkeen. Sammakonpoikia näimme juhannuksena Laurin mökillä. Kaikki muu on hyvin.
Mitä tästä jää käteen. Noh, mulla on julmettu ikävä... Latviaa. Bloggaan vielä töistä tänään toiste. Huomenna on aikaa sadannelle. Sitten paljastelen itsestäni jotain, mitä ette vielä tienneet.
kun työntäytteisiä hevosmiesvuosia lasketaan
kun tammet alkavat taas vihertää vuosien jälkeen usvassa
kun on taas latoja lempijöille
kun katuvalot sammutetaan talven jäljiltä
ensin meidän täytyy
odottaa lumen menoa
odottaa lakanalle painautuvaa
olla hiljaa ja juoda kaksi lasia viiniä odottaessa
kun palaat, tuo mukanasi:
lehdet puihin, sammakonpojat puroihin
hymy lasten kasvoille, raitiovaunut, jotka pysyvät aikataulussaan
ja pitkäjalkaiset kattojen asukit
tuo ne, ilman ei tule kevättä.
Tämä oli kerran Raina Bulvarin ja Kr.Baronaielan kulmassa ajatusten virtaa. Minulle tuli dejavu tuosta hetkestä eilen. Ja sitten tajusin, että tuo on ehkä nyt. Tuona päivänä satoin paljon lunta, oli ehkä marraskuu, tai joulukuu, koska olimme juuri olleet kenttätyömatkalla Mednevassa, Latgalessa, itäisessä-Latviassa. Sinä iltana ajoimme Ludzan ohi autolla. Istuin etupenkillä sen pojan vieressä, jonka nimeä en muista. Tienreunassa meni hevoskärry, jota käytetään yhä Latgalessa traktorin tilalla, yksinäinen 80-luvulla pelastettu kulttuuritammi (80-luvulla Latviassa oli vapausliike, joka vapautti ja kunnosti vanhoja tammipuita ja piti niitä latvialaisen itsenäisyyden symboleina..) kiertyi usvaan. Katuvalo loisti pimeässä illassa ja niin, siellä oli latoja. Satoja koko sen matkan varrella. Yhden kulmalle pysähdyimme juomaan termoskahvia. Mutta minulle tuli kova ikävä kevättä ja kesää ja se oli varmasti ennen joulua, koska ketään ei ollut. Raitiovaunut alkoivat kulkea aikatauluissaan ehkä sittemmin, ja haikaroita en näe tänä kesänä. Ensimmäinen kesä, jos niin ei käy vuoden 2003 jälkeen. Sammakonpoikia näimme juhannuksena Laurin mökillä. Kaikki muu on hyvin.
Mitä tästä jää käteen. Noh, mulla on julmettu ikävä... Latviaa. Bloggaan vielä töistä tänään toiste. Huomenna on aikaa sadannelle. Sitten paljastelen itsestäni jotain, mitä ette vielä tienneet.
Wednesday, August 08, 2007
Breathe
Näin vihdoin sen Nthabin livenä, ja kyllä se kannatti. Elämäniloinen ja huumorintajuinen asenne esiintymiseen - ja se, että tykkää siitä mistä tekee. Suosittelen kaikille.
Mun tilanne ei ole sen parempi, kamalan vammanen olo joka puolella, ja kun eilen sinne Redrumiin pääsin, meinasin nukahtaa penkille. On kuitenkin huojentavaa, että jaksoin senkin verran. Ihan älytöntähän tämä on, töissäkin ilmastointi on vissiin rikki kun joka puolelta hikoaa.Tai sitten ei, koska työkaverit eivät valita.
Pitäisi vielä päättää, että Sanomatalon henkilöstöravintoa vai opiskelijoiden muonaa Kaivopihalla. Pihalla on parempi sää, ja räkoreita.
Mun tilanne ei ole sen parempi, kamalan vammanen olo joka puolella, ja kun eilen sinne Redrumiin pääsin, meinasin nukahtaa penkille. On kuitenkin huojentavaa, että jaksoin senkin verran. Ihan älytöntähän tämä on, töissäkin ilmastointi on vissiin rikki kun joka puolelta hikoaa.Tai sitten ei, koska työkaverit eivät valita.
Pitäisi vielä päättää, että Sanomatalon henkilöstöravintoa vai opiskelijoiden muonaa Kaivopihalla. Pihalla on parempi sää, ja räkoreita.
Tuesday, August 07, 2007
97
Ollaan menossa jo noin korkeassa bloggauksessa. Jätän sitten numeroon sata tiivistelmän vuodesta. Näköjään yhteen vuoteen mahtuu noin sata bloggausta.
Eilen olin M:n kanssa vahtimassa siskonsa lapsia. Tai vahtimassa on väärä ilmaus, jos ensimmäinen on osaava viisivuotias ja toinen itsenäinen seitsenvuotias. Käveltiin meren rantaa, käytiin puistossa Herttoniemessä, keinuttiin - minäkin keinuin, nähtiin koiria ja ihmisiä. Lapset ovat kyllä hämmästyttävän sosiaalisia: jos jotain toista lasta ei tunneta, niin tutustutaan. Ja naapurin poika sattui huudeille, joten leikkiä ei oisi voinut millään jättää kesken. Vaikka vähän jo masu murisikin. Paluumatkalla tein kolme vatsalihasta, vanhempi lapsi pari ja nuorin demonstroi kuinka tehdään selkälihasliikkeitä. M tyytyi myhäilemään tyytyväisenä.
Söimme ulkona salaattia ja tonnikalatomaattipastaa. Jälkiruuaksi meillä oli seitsenvuotispäiväsynttärikakkua ja kahvia sekä mansikkaista mehua. Jäi vielä aikaa askarrella rannekorut, hiuskorut sekä kaulaketju. Kaikki saivat nätit koristeet. Lasten isä tuli ajoissa kotiin moottoripyörällään, joten me jätimme kolmikon nauttimaan lämpimästä iltapäivästä ja illasta. Metrolla Kaisaniemeen.
Kaisaniemestä suoraan kaupan kautta (jäätelöä!) Espan puistoon kuuntelemaan Pekka Kuusistoa Etno-Espan aloituksessa, myöhästyttiin, joten kuultiin vain Sanna Kurki-Suonion Trioa. Keskusteltiin maailmasta ja elämästä. Ja että minua väsytti. Kävelin kotiin, kykenin hetken olemaan koneella, sitten täytyi maata taas. Katsoin Laivaelokuvan ja nukahtelin jo sen aikana. Tänään heräsin puoli kaksitoista. Hyvä aika alkaa siivoamaan. Pitäisi vielä se Nthabi nähdä livenä, kun en vielä ole nähnyt kipujen ja verenvuodon vuoksi. Onneksi eilinen meni kevyesti.
Eilen olin M:n kanssa vahtimassa siskonsa lapsia. Tai vahtimassa on väärä ilmaus, jos ensimmäinen on osaava viisivuotias ja toinen itsenäinen seitsenvuotias. Käveltiin meren rantaa, käytiin puistossa Herttoniemessä, keinuttiin - minäkin keinuin, nähtiin koiria ja ihmisiä. Lapset ovat kyllä hämmästyttävän sosiaalisia: jos jotain toista lasta ei tunneta, niin tutustutaan. Ja naapurin poika sattui huudeille, joten leikkiä ei oisi voinut millään jättää kesken. Vaikka vähän jo masu murisikin. Paluumatkalla tein kolme vatsalihasta, vanhempi lapsi pari ja nuorin demonstroi kuinka tehdään selkälihasliikkeitä. M tyytyi myhäilemään tyytyväisenä.
Söimme ulkona salaattia ja tonnikalatomaattipastaa. Jälkiruuaksi meillä oli seitsenvuotispäiväsynttärikakkua ja kahvia sekä mansikkaista mehua. Jäi vielä aikaa askarrella rannekorut, hiuskorut sekä kaulaketju. Kaikki saivat nätit koristeet. Lasten isä tuli ajoissa kotiin moottoripyörällään, joten me jätimme kolmikon nauttimaan lämpimästä iltapäivästä ja illasta. Metrolla Kaisaniemeen.
Kaisaniemestä suoraan kaupan kautta (jäätelöä!) Espan puistoon kuuntelemaan Pekka Kuusistoa Etno-Espan aloituksessa, myöhästyttiin, joten kuultiin vain Sanna Kurki-Suonion Trioa. Keskusteltiin maailmasta ja elämästä. Ja että minua väsytti. Kävelin kotiin, kykenin hetken olemaan koneella, sitten täytyi maata taas. Katsoin Laivaelokuvan ja nukahtelin jo sen aikana. Tänään heräsin puoli kaksitoista. Hyvä aika alkaa siivoamaan. Pitäisi vielä se Nthabi nähdä livenä, kun en vielä ole nähnyt kipujen ja verenvuodon vuoksi. Onneksi eilinen meni kevyesti.
Sunday, August 05, 2007
por una cabeza
olin ulkomailla suomessa, nukuin huonosti ja heräsin satoja kertoja. soitin jeff buckleyn levyn taas kerran ympäri. ja minusta tuntuu, ettei minulla ole enää paljoakaan annettavaa. väsymys ja lääkkeet pistävät pään sekaisin - ja lisäksi en jaksa ihmisiä. en pysty keskittymään.
kaikkea voi tapahtua ihmisille, nyt meni kaksi vuotta nopeasti, olen taas henkisesti enemmän pystyynkuollut, joku kuolee niin pala kuolee. pakda-viinipullo ja rikkinäinen tietokone muistuttaa kylmästä syyskuisesta illasta, kun voi kuunnella por una cabezaa repeatilla ja jostain syystä ketään ei ole kotona. läikytin punaviiniä näppäimille, muille sanoin että se on teetä. sama asia, sokeria molemmissa.
odotan viestiä, jota en koskaan tule saamaan. minä en voi huonosti, minua ei masenna. mutta kukaan ei voi viedä niitä hetkiä pois, kun mietin maailmaa. etsin todotango-sivut netistä taas ja soitan argentiinalaista. haluan muuttaa etelään. haluan huumautua rytmistä.
huomenna menisin tapaamaan lapsia. kaikki sellaiset ovat mukavia. niillä on enemmän järkeä päässä kuin meillä.
kaikkea voi tapahtua ihmisille, nyt meni kaksi vuotta nopeasti, olen taas henkisesti enemmän pystyynkuollut, joku kuolee niin pala kuolee. pakda-viinipullo ja rikkinäinen tietokone muistuttaa kylmästä syyskuisesta illasta, kun voi kuunnella por una cabezaa repeatilla ja jostain syystä ketään ei ole kotona. läikytin punaviiniä näppäimille, muille sanoin että se on teetä. sama asia, sokeria molemmissa.
odotan viestiä, jota en koskaan tule saamaan. minä en voi huonosti, minua ei masenna. mutta kukaan ei voi viedä niitä hetkiä pois, kun mietin maailmaa. etsin todotango-sivut netistä taas ja soitan argentiinalaista. haluan muuttaa etelään. haluan huumautua rytmistä.
huomenna menisin tapaamaan lapsia. kaikki sellaiset ovat mukavia. niillä on enemmän järkeä päässä kuin meillä.
Friday, August 03, 2007
I've seen this room and I've walked this floor
Töissä on hiljaista. Kuuntelen ja katselen You Tubesta Buckley leffoja. Just nyt menee Everybody Here Wants You. En ole nyt ihan varma, että onko tämä nyt näitä postmortem-julkaisuja. Taitaapi olla kun se on "my sweetheart, the drunk" -albumilta. Teen itselleni paraikaa simpsons-hahmoa leffan kotisivuilla. Pastean lopputuloksen teidän katseltavaksenne ihan just.
Nopeimmat voivatkin huomata, että en taida ihan ton näkönen olla. Mutta voisinkin olla, jos asuisin Springfieldissä. Ainakin keltanen, musta ja sininen ois olennaisessa osassa. :)
Mua kosiskellaan Be Welcomen Local Volunteer -vastaavaksi seuraavin sanoin: "We really need strong local volunteer managers, people with good communication skills and a good portion of charisma - people like you".
Haha. Näytänkö ihan siltä tuossa kuvassa ;)
Edit: Kuva katos, paikannuksessa paraikaa.
Edit: Kuva katos, paikannuksessa paraikaa.
Kesäksi kuntoon: söpöstä kuumaksi
Vaimo Kaisa kävi kylässä eilen ja pakollisten Espoo Cine-, sairauskertomus- ja ihmissuhdekeskustelujen päädyttiin katselemaan valokuvia intternetistä. Kaisa on muuten IMDB:ssä jo tässä iässä kertaalleen, mutta mää en missään. Tää oli tälläinen voipersekuensaamitääaikaseks-juttu taas. Mutta niihin valokuviin. Satuttiin vilkaisemaan Anttia, kenen tädiksi pääsin tuossa hetko sitten. Siitä luontevasti siirryttiin galtsussa eteenpäin, kunnes jouduttiin vilkasemaan mun kuvia. Kaisa katseli hetken ja tuli lopputulokseen "söpöstä kuumaksi". Kyllä mä tiesin, että sillä on outo maku, mutta että kuumaksi. Kaikkea sitä kuuleekin. Kaisa läksi roiskeläppäpitsan ja jäätelökulhon jälkeen jatkamaan matkaa. Itse jäin makamaan puolikuolleena lattialle.
Illalla R laittoi tekstiviestin, että olisin Nthabin listalla Tavastialle. Särky ja poru oli kova vielä puoli yksitoista illalla, joten jouduin laittamaan viestin, ettei kykene. Otin hiukkasen Brufenia ja päälle vielä yhden Sirdaludin ja puolessa tunnissa valahdin veteläksi, että uni tuli. Yöllä insidentti, kun kämppikset tulivat kaikki kännissä kotiin. Heräsin meluun, mutten saanut itseäni sirdaludien vuoksi sängystä ylös. Kuuntelin siinä sitten Vesku Loiria esittämässä Nocturnea ja Lapin kesää. Ja joo, Nocturne on hyvä biisi, mutta Vesku Loiri. OUNOU.
Aamulla (no tosi aikasin puoli 11) "kostin" luukuttamalla Jeff Buckleyta. Mulla on pakli-kausi menossa ja se meinaa sitä, että on jo viikon enemmän tai vähemmän soineet ne pari yksinäistä levyä. Mutta se musa antaa mulle turvallisuuden tunteen. Vaikka se laulaakin : "Wise men say/It looks like rain today/It crackled on the speakers/And trickled down the sleepy subway trains/For heavy eyes could hardly hold us/Aching legs that often told us/It’s all worth it/...We all fall in love sometimes".
Illalla R laittoi tekstiviestin, että olisin Nthabin listalla Tavastialle. Särky ja poru oli kova vielä puoli yksitoista illalla, joten jouduin laittamaan viestin, ettei kykene. Otin hiukkasen Brufenia ja päälle vielä yhden Sirdaludin ja puolessa tunnissa valahdin veteläksi, että uni tuli. Yöllä insidentti, kun kämppikset tulivat kaikki kännissä kotiin. Heräsin meluun, mutten saanut itseäni sirdaludien vuoksi sängystä ylös. Kuuntelin siinä sitten Vesku Loiria esittämässä Nocturnea ja Lapin kesää. Ja joo, Nocturne on hyvä biisi, mutta Vesku Loiri. OUNOU.
Aamulla (no tosi aikasin puoli 11) "kostin" luukuttamalla Jeff Buckleyta. Mulla on pakli-kausi menossa ja se meinaa sitä, että on jo viikon enemmän tai vähemmän soineet ne pari yksinäistä levyä. Mutta se musa antaa mulle turvallisuuden tunteen. Vaikka se laulaakin : "Wise men say/It looks like rain today/It crackled on the speakers/And trickled down the sleepy subway trains/For heavy eyes could hardly hold us/Aching legs that often told us/It’s all worth it/...We all fall in love sometimes".
Thursday, August 02, 2007
Huhhuh nimittäin aivan mielettömät fiilikset
Oon ihan täynnä puudutusaineita ja muita särkylääkkeittä ja mun silmistä tulee kyyneleitä vaikken itke. Mun nenää ronkittiin lisää, ja sain diagnoosin ja lähetteen leikkaukseen.
Nyt pitäis vaan jaksella sen verran, että jos nukkuis hetken ja sit menis vaikka illalla kattomaan Nthabia Tavastialle. Tulkaa mukaan.
Nyt pitäis vaan jaksella sen verran, että jos nukkuis hetken ja sit menis vaikka illalla kattomaan Nthabia Tavastialle. Tulkaa mukaan.
Wednesday, August 01, 2007
mikään muu ammattiryhmä?
Kävin lääkärissä, ikävä kyllä lääkäri vietti lomaansa Kokkolassa. "Kyllä mä ajattelin, että vois soittaa ja kysyä onks mulla tänään työvuorot siellä, mutta en mä sitten ehtinyt". Kaiken lisäksi olin istunut 50minuuttia paikalla ennen kuin hoitaja tuli sanomaan, että saattais olla jotain. Mun aika on ilmaista. Alko kiehuttaan niin paljon, että otin omat lomat huomiseks, tai no en mä tässä vitutuksessa + säryssä jaksais mitään tehdäkään. Huomenna uudella yrityksellä.
Vertauksen vuoksi: mä voisin tänää jättää menemättä Kaitsulle avustaa. Mut mähän saisin potkut. Ja varsinkin kun K ja T kysyi jo maaliskuun alussa, että lähdenkö K:n kanssa kattoo Rollareita. Hehe. Mut sama asia. Paitsi että toi lääkäri ei saa ees pahaa mieltä. Saatika potkuja.
Vittu.
Vertauksen vuoksi: mä voisin tänää jättää menemättä Kaitsulle avustaa. Mut mähän saisin potkut. Ja varsinkin kun K ja T kysyi jo maaliskuun alussa, että lähdenkö K:n kanssa kattoo Rollareita. Hehe. Mut sama asia. Paitsi että toi lääkäri ei saa ees pahaa mieltä. Saatika potkuja.
Vittu.
ATWA
Huh. Oon väsy, poikki. Kohta takas lääkäreiden puheille. Röntgenit näytti viehättäviltä. Sairaskertomus seuraa perässä.
Subscribe to:
Posts (Atom)
Myspace/eliisen
Last.fm/eliisen
Blog/Your Name
Frype/elise