Juhlitaan!

Minulla oli hauskaa. kylässä kävivät: Eeva (joka saatiin pyörätuolinsa kanssa juuri ja juuri sisälle asti), Faces-Antti (joka pistäytyi kiireessä matkalla kohti Kalliota, vaikutti huolettomalta ja heitti viimeisiksi sanoikseen "kävin hakees äsken äidin asemalta, pistetään mummo huomenna multiin"), Julieta (joka sekoitti asetelmia kyselemällä oikeasti mietityttäviä kysymyksiä: "miten sä koet olevasi nurmijärveläinen?"), Patrik (joka rentoutui pullollisen jälkeen ja paljastui vuonna 1988 syntyneeksi, ja tätä kukaan ei uskonut), Mikko (joka kärsi krapulasta ja mörähteli nurkasta, kun toiset vitsailivat miehen kunnolle), Viivi-ekskämppis (joka kertoi graduaineistostaan: paksusuolen ja peräsuolen syövät ovat elintasosairauksia), Ninni ja Jenna Somerolta (jotka pistäytyivät nopeasti lisäämässä mun purkista hajuvettä matkalla kohti Loosea ja Virgin Oilin Damnseagulls keikkaa), Paula (joka kiersi flunssassa kolmet bileet, joista yhdet olivat m-barin terassilla) sekä Kati (joka toi lahjaksi runokirjan ja kiljui vanhemmuuttaan). Paikalle tuli vielä Viivin kaveri Inka, josta en osaa sanoa muuta, kuin että Viivin ja Inkan puheiden mukaan he tapasivat ensimmäistä kertaa viiden vuoden jälkeen eilen.

Keskustelimme hulvattomista asioista, oikeasti asioista, joista pitäisi puhua. Siitä, että miten toiset ihmiset ovat "hulluja" ja toiset eivät, miten ihmiset kokevat asioita eri tavoin, miksemme ole jo vetäneet ranteita auki, niinkuin toiset samoissa tilanteissa olleet ovat tehneet. Miten yön pikkutunneilla käyttäydytään? Saako samassa sängyssä olevaa kaveria lääppiä (se on joidenkin mielestä ihan normaalia, toisten mielestä ihmisellä on rajansa, jotka on esimerkiksi bikinien alla piilossa -- oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että sekään ei vielä riitä)? Onko oikein kääntää kirjoja uusiksi? Saako Saarikoskea haukkua? Onko minussa mummoainesta? (Kuulemma on, muttei äitiainesta yhtään.) Kerroin, ettei minulla ole hajuaistia juuri tippaakaan, että syön päivittäin buranoita sekä etten pysty hengittämään nenän kautta täydellisesti. Yksi tytöistä kertoi, että häneen kohdistuvat epäilykset rintasyövästä oli eilen haudattu. Sanoimme: "Jipii!". Puhuimme myös iästä, olemmeko niin kaukana toisistamme mitä luullaan. Joku kertoi, että häntä pidetään hulluna toisessa yhteydessä, ja tämän porukan kanssa tuntuu ihan normaalilta.

Olihan se ilta, join limsaa ja mehua, pari siideriä ja pärjäsin hyvin. Harmittaa, koska jotkut ystävistä lupailevat tulevansa, minun luonteellani luotan sanaan ja vitutus kasvaa koko illan kunnes ei vois vähempää kiinnostaa tulevatko vai eivätkö. Ei tekstiviestit seuraavina päivinä auta yhtään.

Selkeästi siis luvassa: piirien vaihtoa, "vanhoista" kavereista paikalla viihtyi pidempään vain Mikko (jonka kanssa en ehtinyt vaihtaa sanaakaan) ja Viivi (joka tuli paikalle perinteisenä itsenään, mukavana versiona).

Kiitoksia kaikille paikallaolijoille, teitte lämpimän illan!