Jotenkin oon saanu taas itteni tilanteeseen, mihin en oo halunnu sitten viime kevään. Ihmiset tuntuvat kyselevän tyhmiä, itselle kun asiat ovat selviä. Lisäksi yleinen "en ehi"-mielentila valtaa muita. Ite ehtisin viistoistakertaa enemmän vaikka oonki sairaana. Tuntuu taas, että mussa on vika, kun en oo ns. normaali.
Ei tässä mitään. Oon kattokaas ihanstunu ja ykspuolisesti tottakai. Mut mikään ei estä vetämästä ranteita auki kaiken maailman idioottien vuoksi. Kaikki ideat lytätään eikä apua saa. Kyllä nää ystävät on semmosia että. No mutta pakko sanoo, että järjestys on viimesen vuoden aikana menny niin uusiks, että en mä enää tiedä miten joidenkin kanssa olis. Elämän eri arvot on nousseet esille.
No mikä tilitys tää on: kaikkihan johtuu miehistä. Naiset on erilaisia kun niillä on mies tai ei oo. Ja nyt näyttää siltä, että suurin osa kavereista on kaapannu joku miesvirus viimesen vuoden aikana. En mä oikeesti oo kiinnostunu lähtee juhlii kolmantena pyöränä, vaikka miten kiva poika oiski. Kyllä tekin ehkä syvällä muistatte miltä se tuntu, sillo.
Muutenki oon kipeenä. Oon syöny buranaa, mut olo ei tunnu paranevan. Äsken otin kolmioitaki, ni että uni tulis. Ja huomenna oon varmasti pois duunista, ei tää tästä parane. No loma tulee. Ja sitä kautta kesä lähempänä. Oisko kellää ehdotuksia kesäkuun puolelta väliltä: kuka lähtee mukaan Riikaan vaikka?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment