runonlaulu

Luulin, etten osaa runonlaulua, mutta kävi ilmi kun kuntelin tätä kouluun tarkoitettua kappaletta, että aina kun lauleskelin Emulille ja Ellalle kun olivat kesällä kyläilemässä ja yritin saada lapsukaisia nukkumaan, niin lauloin runoja. Samalla metrillä, samalla rytmillä, samoilla sävelmillä. Ilmeisesti ne ovat lapsesta asti jääneet alitajuntaan kiertämään.

Trolleybussissa nro 24 tänään oli mummeleita, jotka näyttivät ihan omalta Kyllikki-mummolta. Ihan varmasti samanlaisia ihmisiä kaikin puolin. Ongelmineen ja elämineen. Mikähän siinä on, että tänään on ollut tälläinen oivaltamisen päivä. Eilen kirjoitin tuonne toiseen vähän hullumpaan journaliini, asioita, esim. sen, että toivoisin, että kaikki elossaolevaa isovanhempaani kirjoittaisivat/lukisivat nauhalle muistonsa. Aina lapsuudesta asti, niin paljoin kuin jaksaisivat. Ja ihmiset voisivat muutenkin muistella enemmän. Se kun yhdistää jotenkin. Luin juuri Eeva Kilven lapsuusmuistelmat. Kovin oli herkkää.

Ainiin ja professori Dambis tuli vastaan rappukäytävässä tänään Akatemialla. Sanoi päivää latviaksi ja sitten sanoikin yllättäen vielä englanniksi. Olen ilmeisesti piirtynyt mieleen. Dambis oli musiikin historian opettajani Latvian kulttuuriakatemiassa. Miksei Suomessa voi olla yleishyödyllistä kulttuuriakatemiaa. Sen on oltava Neuvostoliiton perintöä?

Käänsin kaksosille amerikkalaisen jalkapallon Powerpoint-esitelmän. Meni ilmeisesti mukavasti. Vielä vähän Raised Fistia. Sitten kirja ja uni. (Oli muuten mielenkiintoisia kirjoja kirjastossa...) Siitä vaikka sitten kun olen tutustunut niihin enemmän.

Ohh yea, only foreign person whom I know reading this knows all the things already I wrote about. Others, you have to make yourself alive for me, to get translations.