radio naba

No juu, takaisin ykköskieleen. Kuuntelen täällä töissä Radio Nabaa, ettei kieli katoaisi päästä. Pojat Jaanis ja Edgars (vissiin) keskustelee paraikaa alkoholin käytöstä. Day-after ja sen ilta on kuulemma kamalia, joita tulisi varoa. Nu jaa, oon ehkä aika samaa mieltä, joten kävin tänään ostamassa pullollisen (0,75l) Chevaliers De Maltea (sec). Chevaliers De Malte on siitä jotenkin legendaarinen, että Laura N:n (nyttemmin B) yo-juhlissa juotiin tuota ja lisäksi myös seuraavana kesänä jostain syystä, se oli hyvää ja sen pullon seurassa parannettiin paljolti 19vuotiaiden maailmantuskaa. Siitä on jo 5 vuotta. Alkossa minulta kysyttiin yhä paperit. Kaiken tuon 5v:n sisään mahtuu paljon: Laurasta on tullut rouva B, minä olen asunut 10 eri paikassa, joista 3 osoitetta on sijainnut Latviassa. Jossa minulla on ollut elämäni onnellisimmat hetket, mutta myös elämäni paskimmat hetket.

Mitäs sanotte: 2 viikkoa karanteeniosastolla (kuka on ollut, kädet ilmaan!) - 6vko sairaslomalla ilman kontakteja ulkomaailmaan, kerran viikossa kontrollikäynti karanteeniosastolla (kellä on ollut, kädet ilmaan?), tapaat ihmisen josta välität (ja muutat heti perään pois maasta!). Tapaat ihmistä josta välität silloin tällöin, kunnes hän katoaa mystisesti tavoitettavistasi (no soita ja mailaa ja mesetä, mutta vastausta et saa). Matkusta juhlimaan syntymäpäiviäsi ihmisen luo, josta välität ja kuule hänen veljeltään, ettei ihminen josta välität olekaan enää täällä. Juhlit syntymäpäivääsi yksin. Alat opiskelemaan kieltä yliopistossa, koska luulit että haluaisit ehkä joku päivä muuttaa samaan maahan välittämäsi ihmisen kanssa. Motivaatiosi on varmasti ollut huipussa. Opiskelet vuoden, jonka jälkeen huomaat, ettet osaa mitään muihin verrattuna. Muutat takaisin maahan, jossa olet oleskellut oppimaan kieltä. Tapaat mainioita ihmisiä, juot paljon viinaa, saat vatsaongelmia ja opit paljon uusia asioita.

Mutta mikä helvetti siinä on kun se tyhjyys ei kuitenkaan katoa. Vaikka mimmoista elämää ja sisältöä koettaa hankkia siihen.

No mutta palataan siihen onneen. Oon miettinyt viimeaikoina kovasti sitä, että miten ihminen on onnellinen. Asiaan saattaa positiivisesti vaikuttaa herra alkoholi. Jos sitä on sopivissa määrin veressä (alle pullo viiniä). Niin olotila on hyvä. Onnellisuusaalto pyyhkäisee yli, jos olet ystävien seurassa. Eli ei varmasti tule, jos vedät kotona kalsareita. Ystävien täytyy siis olla avain onneen. Mutta miten ihminen itse luo onnellisuutensa. Pienistä asioista sen on pakko kasvaa. Siitä, että Interpol julkaisee uuden levyn (siis maailman historiallisestihan on ihan sama julkaiseeko Interpol vai ei). Mutta onko se onnea vai pelkkä hyvä mieli? Hyvälle mielelle voi tulla siitä, että tänään sai juoda aamukahvinsa rauhassa. No perkele, milloin saisi pakahtua onnesta ja ilosta. Kun asiaa mietin, taas kerran, luulen ettei hyvällä mielellä ja ilolla ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Onnellisuuteen minulla ovat rinnastuneet selkeästi jännitys (kihelmöi vatsassa, jotain uutta ja jännittävää) sekä toisten ihmisten henkinen ja fyysinen läsnäolo. Ennenkaikkea henkinen. Sillä jos toinen on jo kaukana sinusta ajatustensa kanssa, ei fyysisellä läsnäololla enää ole merkitystä. Toisinpäin - henkisyyden ollessa lähellä ja fyysisyyden jäädessä kauaksi kaikki jää vajaaksi. Puolitiehen.

Kuten näette, minulla on aikaa miettiä töissä. Tämänkin hetken tarjosi Sanoma Osakeyhtiö.

Viimeajoista voisin tehdä pikakertauksen: työt alkoivat 2.7., näin Interpolin 29.6., Juhannus meni LL:n möksällä Urjalassa N:n, a:n, An:n, MA:n ja T:n kanssa. Kaikki nämä ovat olleet varsin mukavia tapauksia. Huomenna olen menossa Treelle katsastamaan Lokkien keikkakunnon (uusi rumpali Kelly Ketonen ja viimeisiä keikkoja Köskisen kanssa). Torstaina K:n kanssa töitä ja lauantaina kotipileet meillä. Kaikkea perinteistä siis. Liikaa alkoholia. Josta tulikin ympyrä suljetuksi. Kohti uusia seikkailuja!