kivenkoloista kaulalle.

I'm sorry. Today I need to write in Finnish. I am so pissed.

Noin. Viimepäivinä arvatenkin ei ole tapahtunut yhtään mitään. Olen ajellut raitiovaunulla Punavuoreen päin. Iso-Roobertinkadulle. Kävin Stupidoilla maanantaina, ostin SMG:n edellisen (Sen missä on se - kivenkoloista kaulalle). Yliopistolla kerran hakemassa 18opintopistettä Latvian kieleen ja kulttuuriin. Oli helppo saalis. Ois nyt perus- ja aineopinnot kasassa. Enää pari vitun vaikeaa peruskurssia ja se gradu.. Se G.

No joo. Mua vituttaa monesta syystä, ei vähiten se että olen vieläkin kipeänä. Eilen mittasin 38 astetta, tänään en edes ole viitsinyt. Kuolispa pois luonnostaan, niin tarvitsisi miettiä sitäkin. Lähdin tänään Tampereelle. Ei olisi pitänyt. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes pääsin yliopistolle. KV-toimistossa ei todellakaan ollut taaskaan ketään (ne jaksaa jankuttaa, että mun pitäis henkilökohtaisesti tuoda se saatanan vaihtopaperi, mutta miten mä voin tuoda, jos ne ei ole itse paikalla toimistoaikana --- tätä on kokeiltu jo kolmesti). En meinannut löytää Linnaa, jätin maksamatta kahvin, kun se järjestelmä on ihan perseestä.

Ja sitten. Se graduseminaari (MIKÄ VITUN GRADUSEMINAARI TOMMONEN ON?!) . Mulle on ihan sama lukeeko joku gradusetä mun blogia (mikä olis harvinaista), mutta että oikeesti. Hei me ollaan viimeisen vaiheen opiskelijoita, joilta puuttuu yks tutkimusharjoittelu (eli g, eli gradu, eli Master's Thesis). Ei mun mielestä ole reilua, että mä matkustan Tampereelle kertomaan muille, mitä ovat hakukoneessa YES, OR, NOT -vaihtoehdot. MÄ EN SAA SIITÄ PALKKAA niinkuin joidenkin pitäisi... Enkä saanut edes esiteltyä omaa kohtaani, kuten kaikki muut. Seuraavalla kerralla uusi aihe. Jos toi kurssi ei olisi pakollinen, niin luuletteko oikeasti että istuisin jauhamassa paskaa ihmisten kanssa, joita ei kiinnosta. Tottakai, pidän itseäni ihan mahtavana ja ylivoimaisena tyyppinä (NOT).

Noh, se oli 12,5 EURO kertaa 2, mun budjetista (n.100EURO ylimääräiseen toimintaan kuussa, kuten ruokailuun) kankkulan kaivoon. Onneksi Anita otti kyytiin ja vei Hämeenlinnaan asti, tulomatka oli 4 EUROA halvempi. Anitan kanssa puhuttiin seminaarin turhuudesta, ihmissuhteiden vaikeudesta (ei oikeasti jaksa etsiä miestä baarista tai mistään, kun tietää että omat rimat on jo liian korkealla ja kakkosia ois enää saatavilla). Haaveilin luontoon muuttamisesta, kysyin jopa Anitalta, olisko Hämiksessä meidän alalle sopivaa työtä tarjolla. Ei vissiin paljon, oli Anitan arvio.

Mun junan lähtöön oli n. 50minuuttia. Päätin tehdä kävelyretken omakotitaloalueella Hämeenlinnassa. Se teki hyvää. Ajatukset seuraa ajatuksia. Junassa opiskelin liettuaa. Ja sain Jennalta tekstiviestin, että pitäisi Looseen. Mikäänhän mua ei vitutuksessa estä. Kävin ja otin aika monta aika vähään aikaan. Ja Loosen Pete tietää jo, että mä juon nelosta. Loosessa soitti Ville Malja Lapkoa akustisesti. Kuulosti erikoiselta, erilaiselta, hyvältä. Päivän hyvä hetki.

Kotona mua odotti kirje verotoimistosta. Ei siitä sen enempää. Musta vaan tuntuu, että kaikki ovat jotenkin jättäneet mut. Ihan yksin. En mä voi sille mitään, että oon näin sairas enkä jaksa lähteä, mennä ja olla järjestämässä niinkuin ennen. Ja ketä on jäänyt jäljelle vaikeina aikoina. Ei ketään?